Ihana Wellington

Pieni oodi maailman pienimmälle pääkaupungille. Windy Welly Wellington. Minä niin pidin siitä!

Kaupunki on tuulinen, kotoisa, kompakti, ystävällinen, vähän hippi, viehättävä kahvinjuojan paratiisi. Vaikka aika ison osan vuodesta sää on aika märkä, koko keskustan alue on täynnä veikeitä koloja ja onkaloita, joihin käpertyä lukemaan kirjaa tai katsella merelle. Lukuisten laadukkaiden kahviloiden ja terassien ja muiden pömpeleiden lisäksi siis. Satuin kömpimään bussista juuri markkina-aikaan, joten kaikkien rojujeni lisäksi rahtasin hostelliin muutaman kilon hedelmiä ja vihanneksia – ruokakaupoissa aina vähintään puolet kalliimpia.

Kiipesin Mt. Victorialle katsomaan auringonlaskua. Avasin suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikealla kielellä ja pääsin juomaan mateta kahdeksan mukavan argentiinalaisen kanssa. Puolet heistä fanittivat henkeen ja vereen Mikko Hirvosta ja olivat aina haaveilleet rallimatkasta Jyväskylään. Mun ovi on aina avoinna!

Siempre se comparte.

The Pinnacles -käppäilyt. Sormusherratunnarit alkoi soida välittömästi päässä. Tämä Putangiruan Scenic Reserve on parin tunnin ajomatkan päässä keskustasta ja siellä voi hyvällä tuurilla nähdä pingviinejäkin.

”The way is shut.”

Kolmen tunnin kiekka.

Neljän mukavan kaupunkipäivän jälkeen vadelmaveneellä Pictoniin.

Queen Charlotte Sounds tervehtii ennen maihinpääsyä.

Nyt olen Golden Baylla hippikylässä nimeltä Takaka. Reitti tänne oli hyvin monisävyinen!