Golden Bay: hylkeenpoikasia ja norsukiviä

Aivan Golden Bayn pohjoiskärjestä löytyy jylhiä maisemia: Whararikin ranta, Cape Farewell, sekä Farewell Spit. 

Wharariki beach oli pilvisenäkin iltapäivänä vaikuttava, saati sitten 25-asteisenä kesäyönä täysikuutamolla. Pitää ehkä mennä takaisin! 

Norsukivi. On se!

Rannalta löytyi myös tällaisia pikku turrikoita, jotka tulevat näykkimään varpaista ja pitävät samanlaista älämölöä kuin teinipojat, jos niitä yrittää herättää aikaisin aamulla.

Cape Farewell, muutaman minuutin ajomatkan päässä Whararikista. Näiden kahden välissä on mukava holiday park, missä joutuu maksamaan niinkin paljon kuin 12 euroa yöltä siitä ilosta, että nukkuu autossa ja käy lämpimässä suihkussa, mutta toisaalta sieltä löytyy myös keittiö (joskaan ei mitään tykötarpeita) ja riikinkukkoja terassilta. Siis eläviä, siellä hengailevat menemään.

Maailman laidalla. Tavallaan! Kuvasta ei yhtään välity, miten jylhää tuolla oli. Yritin kaivella lisää kuvia meidän kolmen tunnin taivalluksesta tästä Cape Farewellista Farewell Spitiin, mutta nehän ovat mokomat vielä kamerassa ja kamera tällä hetkellä jossakin. Spämmään siitä siis myöhemmin, sillä reitti oli aivan upea ja ansaitsee maininnan! Koko ajan oli olo, että kohta tulee valaita lätkyttelemään jonnekin rannan tuntumaan. Sivuhuomiona mainittakoon, että näin elämäni ensimmäiset delfiinit (Särkänniemen reppanoita ei lasketa, toivottavasti se toiminta on jo kielletty) lauttamatkalla Wellingtonista Pictoniin. Kiivi on toistaiseksi bongaamatta ja ellen jotenkin päädy aivan etelään Stewart Islandille yöllä myöhään hiipimään, saan jatkossakin tyytyä Googlen kuvahakuun niiden kohdalla.