Kuinka vanhaksi asti saa reissailla?

Kuvan vonkale on hyvää matkaa menossa kohti Jyväskylää, meidän sympaattinen skottiwwooffari on koneessa menossa kotiinsa ja ruotsalainen vahvistuksemme, joka saapui tänne samoihin aikoihin kuin minä aikeenaan olla ”kolme-neljä päivää”, aikoo nostaa kytkintä huomenna. Kiwiana family erkaantuu siis omille reiteillensä ja tämä mainio ajanjakso on väistämättä tulossa päätökseen. Haikeaa! Samalla tiedostan kliseisen sanonnan: aika aikaansa kutakin. 

Muistaakseni puntaroin tänne aiemminkin mitä tällä elämällä seuraavaksi tekisi. Mulla on ollut hyvää aikaa miettiä, olisiko nyt oikea aikaa etsiä niitä kuuluisia Oikeita Töitä vakituisella sopimuksella varustettuna ja olen tullut siihen lopputulokseen, että, no, ei. Suomi ei tällä hetkellä ole varsinkaan matkailun restonomeille sopivien työpaikkojen ihmemaa ja töitä saadakseen täytyy olla erittäin motivoitunut ja määrätietoinen. Täytän kuitenkin tänä vuonna 27 vuotta ja Australian work&holiday -viisumin ikäraja on se 30, joten ajattelin yksinkertaisesti käyttää sen mahdollisuuden tänä vuonna. Jos jään Suomeen tai lähden seikkailemaan jonnekin päin Eurooppaa, kuka tietää mitä tapahtuu ja saanko lähdettyä näin kauas rapakon taa uudelleen lainkaan.

Ulkomaille muutto vaatii aina hieman vaivannäköä ja järjestelyt kevenevät hieman sillä, että en edes ala rakentaa kotia Suomeen. Mulla on alivuokrayksiö ja määräaikainen työsopimus molemmat voimassa elokuun loppuun asti, jonka jälkeen olen työtön ja koditon. Vaihtoehtona työttömyyden ja syyssateiden aiheuttamalle ahdistukselle on kuitenkin joko lentää keväiseen kengumaahan (aurinkoinen ahdistus ja hetkellinen työttömyys on aina vähän parempi) tai tulla takaisin vaikkapa tänne Takakaan turistiviisumilla muutamaksi kuukaudeksi ja vasta sitten siirtyä Australian puolelle palkkatöihin. Tästä reissusta viisastuneena en muuta miljoonakaupunkiin, jossa 50% tuloista valuu vuokraisännän taskuun, vaan etsin mukavan takakamaisen (kas noin, se on nyt lanseerattu adjektiiviksi) kylän ja asetun sinne.

Aloitan eilen samantyylisen postauksen ja jätin sen julkaisematta – saako näin ”vanha” elää tällä tavalla? Mulla ei ole mitään perinteistä elämäntyyliä vastaan, mihin kuuluu urapolun etsiminen, löytäminen ja asuntolaina, mutta en vielä tällä hetkellä tiedä omia reittejäni ja jokainen päivä voi olla viimeinen, joten miten väärin on mennä sinne mikä tässä hetkessä hyvältä tuntuu? Mää vaan kysyn. :) Kommenttiboksi on auki, olisi kiva kuulla erilaisia tarinoita ja näkemyksiä!