A week to go

Tulin puoliyölliseltä juoksulenkiltä ja nyt on hyvä nakutella asioita ennen kuin endorfiinipölly laskeutuu!

Viikon päästä olen jossakin päin liikahtamassa kohti Hong Kongia. Matka kestääkin melkein kolme vuorokautta, ja niin kuuluukin, sillä resuamista on melkein 17 000 km. Hirveästi kauemmas ei pääsekään. Sieltä on sitten todella hyvä toteuttaa sitä ”pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle” -sanontaa. Mahtavaa! Kyllähän minä jo tiedän miten kovasti tästä kotimaastani pidän, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että säännöllisin väliajoin on käytävä muuallakin.

Eilen hommasin rinkan, kaveri myi minulle kapsäkkinsä. Tänään ostin sinne viisi pussia xylitolpurkkaa Lidlistä. Kuivasampoota on pari pulloa jemmassa siltä varalta, ettei Australian naapurimaassa myytäisi Aussie-tuotteita. Eräjorma-tuulitakki on pesty ja pipo pakattu mukaan, muuta ei sitten olekaan pakattu.  Opiskelin, että Esteri vihmoo kiivimaassakin ja säätila voi muuttua vuorokauden aikana neljä kertaa. Tämä tuo varmaan oman hauskan lisänsä arkipäiväiseen elämään, aivan kuten Suomessakin. Ehkä uimalasitkin voisi ottaa, ei ole kerta eikä kaksi kun työmatkalla pyörällä on kastunut aivoja myöten, mutta silmät olisi mukava pitää kuivina, koska ripsiväri.

Opiskelin myös millaisia työtarjouksia on ilmassa. Aika paljon ainakin hostelleissa majoitusta ja ruokaa vastaan, sellainenhan on jo hyvä alku. Wooffingia toki myös, nähtäväksi jää, miten tällainen keskiverto ituhippi pärjää maatilalla. Pärjää! Mutta mun mielenmaisemaan sopisi paremmin työskennellä mielummin vähän pidempi kuin lyhyempi pätkä, pelkkä ajatus jo uuvuttaa, että pitäisi viikon välein vaihtaa paikkaa. Kolme kuukautta on maksimi, minkä lakipykälien mukaan saa olla samassa työpaikassa, ja luulisi, että työnantajankin näkökulmasta on helpompaa, jos väki ei vaihdu koko ajan. Ellei sitten the boss ole täydellinen ihmisperse, joka yrittää kiertää velvollisuuksiaan ja olla maksamatta palkkoja. Niitäkin taatusti löytyy kiitettävästi.

Paluulentoni on alustavasti helmikuun lopulle, sillä lentoja varatessa lähtö ja paluu oli oltava vuoden aikajänteellä. Jos töitä riittää ja viihdyn, siirrän paluun toukokuun loppuun. Toukokuun loppuun siksi, että olisi ahdistavaa palata syyspimeään, vaikka syksystä pidänkin. Jos järkevä tekeminen on tiukassa ja säästöt alkavat kovasti kadota, keskityn enemmän pommittamaan työhakemuksia Suomeen (Tampereelle Tampereelle!) ja reissun kesto rajaantuu tuohon kuuteen kuukauteen. Minimipalkka on kahdeksan euron kieppeillä ja hintataso suunnilleen sama kuin Suomessa, joten ihan äärettömän raskasta orjatyötä ei tuolla palkalla loputtomiin kannata tehdä. Siis sillä tavalla, että vain poimisin erilaisia kasvikunnan tuotteita 9 kuukautta kolmessa eri paikassa niin ahnaasti, että en ehtisi tutustua maahan lainkaan.

Koko W&H-viisumin ideahan on tehdä sen verran töitä, että sillä voi rahoittaa maassa olonsa ja matkustelunsa. Harva sinne lähtee tienaamaan niin, että jotain jäisi säästöönkin, paitsi toki matalamman palkkatason maista tulevat saattavat olla enemmän sillä asialla. Toisaalta jos löytyy töitä, niin oikein mielelläni teen vaikka 50 tuntia viikko, ja vaikka viimeisen kuukauden matkustelen ennen kotiinlähtöä. Nyt pitää kestää hienoista epävarmuutta! Eikä se palkka, vaan työkokemus ennen kaikkea.

Huomenna varaan pariksi ensimmäiseksi yöksi hostellin, että saa rauhassa nukkua univelkoja pois ja olla hetken epäsosiaalinen. Sitten pääsen sohvasurffaamaan ja hoitamaan käytännön asioita, ja siitä se sitten lähtee rullaamaan! Jos Auckland on niin sanotusti buena onda, jään sinne, ja jos ei, katson missä Forecan mukaan paistaa eniten aurinko ja lähden Manabussilla sinne. Manabus on siis Uuden Seelannin Onnibussi. Mun entinen kämppis nauroikin, että valitsenko hengailumaani sen perusteella, onko siellä joku onnekas bussi vai ei. :D Polskibus toimii Puolassa, missä on tullut ravattua kuutisen kertaa ja Manabus tuolla. Noiden ja Suomen lisäksi nuo punaiset kiiturit eivät ainakaan toistaiseksi vielä muualla operoi. Works for me! Autonvuokraamiset jätän muille. Bussit, kimppakyydit, jalat, polkupyörä ja sen sellaiset toimii varmasti.

I went to run and tried to spend extra energy on thinking what’s my plan in Middle Earth – only less than a week to go, so maybe it’s time to think about it a bit… I hope to get to experience sort of normal life there instead of crazy backpacking a-week-working-here-and-then-there and moving my stuff all the time. It is stressful. And I am a little old already, in that sense! 1-3 months in each place would be awesome, preferably 3 to really settle down a little. I want to learn about tourism business there and the basic fancy personal growth bullshit as always^^ Among many other things! About the Kiwis and the Maoris, naturally. The latter I will start as soon as I arrive by couchsurfing.

I also want to go outdoors. A lot. High hopes!