Viimeistä viedään eli lähtökuopat
Aurinkoista torstaita Takakasta! Hullu ajatus, että kolmen päivän päästä olen Aucklandissa, siitä kolmen päivän päästä Hong Kongissa ja siitä taas muutaman päivän päästä takaisin kotimaan kamaralla. Tällä hetkellä datailen täällä meidän Kiwianan aurinkoisella terassilla ja vastaanotin tänne hostelliin juuri yhden kanadalaisen, kenen kanssa wwooffasin yhtä aikaa Coromandelissa Tairuan luomukaupassa kauan, kauan sitten, eli maaliskuussa. Tuntuu kuin siitä olisi vähintään vuosi, mutta samalla tuntuu kuin tänne lähdöstä olisi vain ohikiitävä hetki. En mitenkään pystynyt muotoilemaan tuota kliseisemmin.
(Kuvassa mahtava historiallinen pömpeli, jossa olen käynyt iltaisin jumpissa. Les Mills on muuten kiivikonsepti ja aina olen pitänyt jenkkikeksintönä!)
Olen siirtänyt niin sanotut ylimääräiset kiividollarit Tranferwisella suomitilille, voin jo nyt sanoa, että hyvin meni, vaikka rahuleita ei vielä tilillä näykään! Luotto on kova. Mitään maksua siitä ei mennyt, sillä löysin jonkun tutustumiskoodin, jonka kaikki palvelua ensimmäistä kertaa käyttävät saavat. Mun koodi on https://transferwise.com/u/2eb274 mikäli joku sitä tahtoo käyttää. Ilman koodia menee ilmeisesti 10 USD siirtomaksu. Kiividollarin kurssi on kyllä tosi matala tällä hetkellä, mutta sille ei nyt voi mitään.
Yritin tehdä myös niin sanotun tax back -prosedyyrin, eli hakea takaisin ylimääräisiä maksettuja veroja. Ongelma on se, että ne yleensä maksetaan tietenkin kiivipankkitileille, mutta soittelin kerran Inland Revenueen ja äijä linjan toisessa päässä sanoi, että voivat myös lähettää mulle jonkun sekin Suomeen. Kuulostaa siltä, että suomipankki ottaa mehevän käsittelymaksun sellaisesta, vai lienenkö aivan väärässä? Niinpä ajattelin vain yksinkertaisesti pitää kiivitilin auki, jos sinne vaikka ropsahtaisi jotain veronpalautuksia, ja sitten palata tänne törsäämään ne toivon mukaan jo muutaman kuukauden päästä!
Tietenkään en tiedä mistä itseni muutaman kuukauden päästä löydän, mutta mua rauhoittaa ajatus, että olen aina tervetullut tänne. Myös Momondo rauhoittaa mua ilmoittamalla, että menolentoja saa noin 25 sentillä kilometriä kohden. Ei paha.
Vein pussukallisen vaatteita kierrätykseen Trash Palaceen, jätän toisen makuupussin tänne tulevien hostellivieraiden käyttöön ja Aucklandiin aion hylätä mun lenkkarit ja jotain muuta kampsua vielä. Menen punkkaamaan työkaverin luo, joka on ystävällisesti säilyttänyt kaikenlaisia rojujani. Hong Kongissa on melkein 30 astetta yölläkin, joten olen varmaan onnellinen raahatessani kilotolkulla villahousuja, mutta kun en millään raaski luopua kaikesta! Yritin löytää couchsurfing -hostia, koska olisi ollut jännä päästä kurkistamaan honkkariarkeen, mutta 7 miljoonan asukin kaupungissa taitaa sadella aika paljon majoituspyyntöjä, joten varasin lopulta hostellin Tsim Sha Tsuilta. Eli ymmärtääkseni aivan ydinkeskustasta. Tutustuin puolisen vuotta sitten Queenstownissa erääseen tyttöön, joka on innokkaana tehnyt mulle jo tuntikohtaiset suunnitelmat jokaiselle HK-päivälle ja tarjoutunut hakemaan mut illalla lentokentältä ja lainaamaan adapteria, koska tuolla on kovin kummalliset pistokkeet. Olen kovasti onnellinen kaikesta tästä, väsynyt turre arvostaa kovasti jo etukäteen!
Lauantaina mun olisi tarkoitus päästä muutaman kiivin kyydissä Nelsoniin, kun ne menee sinne pelaamaan potkupalloa ja mun AKL:n lento lähtee aamupäivällä. Jos en pääse, niin sitten täytyy napata jo huomenna puoliltapäivin lähtevä (ainoa) bussi ja varata joku majapaikka Nelsonista. Toivon kuitenkin, että tuo aamukyyti järjestyy, niin vältyn ylimääräisiltä venkslauksilta.
En välttämättä ehdi enää palata linjoille ennen suomettumista (kauhea kun pitää olla varovainen tällaisessa julkisessa areenassa, mutta tiedän siis kyllä mitä tuo verbi oikeasti tarkoittaa), joten näkemiin hetkeksi! Jos Hong Kong ahdistaa, niin aina voin datailla siellä mun 10 henkilön ikkunattomassa dormissa, jos siltä tuntuu, mutta katsotaan. Sii juu suun Suomi.
Kuvituksena sekalaista #takakalife viikkojen varsilta.
I am going home. Snif.