Paluu kotimaisemiin ja miltä se nyt sitten tuntuu
(Toiseksi viimeinen aamu Takakassa)
Moi. Sijainti: Jyväskylä. Mieliala: ihan hyvä. Päivän sää: Kuun ensimmäinen lämmin.
Hengissä ollaan ja tämä blogikaan ei tule suinkaan kuolemaan! Olen saavuttanut Suomen kamaran, ilmatilan ja mitä näitä nyt on, mutta juttuja riittää edelleen ja se Hong Kongkin on vielä puimatta. Yksi syy joka puoltaa sinne Australiaan lähtöä, että voin jatkaa tätä edes jollain tasolla reaaliajassa. Joka tapauksessa aion jatkossa valottaa vähän seikkailujani Argentiinassa, johon olen päässyt tutustumaan tarkemmin ja jota suomalaisittain radikaalisti ilmaistuna rakastan. Jos aikaa ja elämää riittää, voisin laajentaa repertuaariani muihinkin Etelä-Amerikan maihin. Joistakin Euroopan maista ja Amerikan Yhdysvalloistakin riittäisi sana sanottavaksi, mutta ne on jo käsitelty niin hyvin täällä interwebissä, ettei mun paatokset toisi sitä vähääkään lisäarvoa!
Olen luiskahtanut erittäin tuttuun ja turvalliseen arkeen. Itse asiassa tuntuu siltä, kuin olisin palannut aikakoneella kesään 2015, 2014, tai 2013. Olen kesätöissä paikassa, jossa aloitin opiskelujeni ohella jo loppukesällä 2012 ja niin mukavaa kuin siellä onkin olla, olen valmis taas uusiin kuvioihin ja haasteisiin. Kaikki nuo kuluneet kesät ovat olleet hyviä, mutta haluan mennä elämässä eteenpäin. Hyvillä mielen siis vietän täällä nämä pari kuukautta ja työ- ja vuokrasuhteen rauetessa suuntaan – niin, minne?
Australian Work&Holidayta ei ole suinkaan kuopattu, mutta muutamista syistä johtuen mun olisi ihan hyvä viettää pidempi pätkä Suomessa. Toisaalta yhteydenpitovälineet kyllä löytyvät, joten kaikki on mahdollista! Aion nyt tutkailla kotimaan työmahdollisuuksia, mutta jos mikään ei vaikuta järkevältä tai edes todennäköiseltä, niin sitten hankin menolennon vanhaan kunnon Aucklandiin. Erityisen kiinnostunut olen kaikenlaisista freelancerhommista, joita voisi tehdä mistä maasta tahansa.
Kesä-Suomessa vallitsee hyväntuulinen, positiivinen ilmapiiri. Ihmiset katsovat toisiaan silmiin ja puhuvat tuntemattomille! Olen käynyt jo ties kuinka monta pientä mukavaa keskustelua ja tutustunut uusiin ihmisiin. Syyspimeällä ja sydäntalvella tilanne on toinen. Myönnettäköön myös, että olen jäänyt hieman koukkuun aurinkoon ja siihen, mitä se tekee mielialalle ja jaksamiselle.
Tämä on tällainen ajatusharhaelma. Olen siivonnut vimman vallassa kaiken omaisuuteni ja alan lähennellä tavoitettani omistaa vain muutaman pahvilaatikollisen. Kolme laatikkoa odottavat päätymistään kirpparille, useita jätesäkillisiä kiikutin jo kierrätykseen. Tuli käytyä läpi menneisyys vanhoista ylioppilaskorteista yläkoulussa pidettyihin kolme numeroa liian suuriin farkkuihin, ja kaikki vastaava moska on poissa nyt. Tuntuu hyvin kevyeltä! Haluan omistaa vain muutaman järkevän vaatekerran ja liinavaatteita, sekä Arabian kipponi ja kuppini. Melkein kaikki muu on saanut mennä. Aion käydä kaiken vielä kerran läpi ja karsia lisää, koska ensimmäisellä kerralla on helppo olla liian tunteellinen.
To be continued!