Uuvuin ja niin minä irtisanouduin

Kuun paras päivä on maanantai 27.3., sillä silloin on viimeinen työpäivä! Lopputili tulee 28. ja maisemissa täytyy toki olla silloin ja tarkistaa, että kaikki on kuten kuuluukin. Mahdollisesti täytyy myös pitää viikon palautumisloma, että jaksaa tehdä kämppään loppusiivouksen. Täällä minä nytkin haudun peiton alla viimeisenä vapaapäivänä kello 14.30 kun ei vain ole paukkuja nousta ylös. 😀

Ei mikään raha ole sen arvoista, että koko ajan on aivan poikki eikä jaksa liikkua, mistä nimenomaan yleensä saa energiaa ja hyvää mieltä. Mulla oli kevyt viikko höystettynä yhdellä vuosilomapäivällä ja tässä pitäisi olla palautunut ja innolla menossa töihin. Kaikki kunnia heille, jotka jaksavat vastaavaa menoa vuodesta toiseen. Olen niin turhautunut jatkuvaan alityövoimasta johtuvaan kiireeseen, taukojen ja lepohetkien puutteeseen ja siihen, ettei oikein missään kohtaa pääse käyttämään omia vahvuuksiaan tai oppimaan uutta. Voin sitten hienosti reflektoida tämän kokemuksen hyviä puolia, kunhan väsypöly on hieman laskeutunut.

Basilikapaikkaan lähti eilen sähköpostiviesti ja nyt jännityksellä odotan, pääsenkö sinne kokeilemaan onneani. Jos pääsen, lataan akkujani kunnolla ennen kuin liikutan eväänikään. Jos en, saatan suunnistaa länteen Perthin tietämille ja laulaa koneessa, että vielä on kesää ja viisumia jäljellä. Joka tapauksessa meidän Katoomban kotikolokolmikko hajaantuu ja se on kyllä surullista!

En nyt inise enempää, vaan kampean itseni tekemään koneistoa huoltavan kuntosalijumpan ja visiitiin paikalliseen Prismaan. Lämmintä on 16 astetta ja kosteusprosentti 95. Reissun jälkeen palaan päämajaani peiton alle. Tälläistä on vapaapäivien gloria aussiauringon alla! 😀