Työnhakua á la Auckland
Kaunista perjantai-iltaa täältä Te Atatulta! Tänään sain ilon ja kunnian tehdä ensimmäisen palkallisen kolmen tunnin työvuoroni, minimipalkallisen, 14,75$ eli n. 8,5e/h, mutta kaikki on kotiinpäin! Keskustassa on pieni putiikki, missä myydään pohjoismaalaisia ja keski-eurooppalaisia erikoisuuksia, ja siellä minä nyt sitten myyn turkinpippureita ja kaikenlaisia hauskoja norjalaisnaksuja parina päivänä viikossa yhteensä noin 8 tuntia. 😀 Omistaja on suomalainen ja ehdin tänään jo tavata muutaman maannaisen, joista puolet epäili, että mulle ei riitä vuosi täällä päin tellusta. Saattavat olla oikeassa, katsotaan!
Tämän työnpoikasen sain sähköpostin ja CV:n lähettämällä, ensin sain kieltävän vastauksen viikko sitten, mutta sitten tulikin tarvetta pienelle avulle. Menin eilen esittäytymään ja se oli siinä, koska olen ollut kolmisen vuotta kaupassa töissä kotimaassa. Samantyylistähän se kaikkialla on! Tuolla on lisänä verkkokauppa, minkä toimintaan on mielenkiintoista päästä tutustumaan myös. Plussaa: ei kuittipakkoa. Toinen plussa: pieni henkilökunta-alennus niistä turkkilaisista pippureista. Ja kolmaskin: mainio sijainti keskustassa, bussi menee suoraan täältä sinne. Nyt missiona on löytää täydet työpäivät maanantaille, keskiviikolle ja perjantaille ja mielellään iltatöitä tiistaille ja torstaille, ja siinä olisi täydellinen työviikko tähän tilanteeseen. Bussiliput tosiaan maksaa sen 10-16 dollaria menopaluut, joten pahimmassa tapauksessa neljäsosa palkasta menee jo niihin.
Eilen olin rekrytoimistolla haastattelussa ja tekemässä tekstinkäsittely- ja Excel-testejä. Excel on muutenkin aika heikosti muistissa, ja testissä piti heti klikata oikein tai vastaus merkittiin vääräksi. Perinteinen ”kokeilen kaikkia ja joku varmaan onnistuu” -taktiikka oli siis poissa pelistä. Ihan hyvin meni silti ja tapaamisesta jäi hyvä tunne! Toimisto kontaktoi kolme viimeisintä työnantajaani ja nyt vain toivon, että entiset bossit jaksavat vastata kyselyyn, millainen työntekijä olin. En siis voi vielä kommentoida, onko tuosta toimistosta mitään hyötyä, mutta mitä olen kiivejä haastatellut, niin aika tehokkaasti ne kuulemma toimii! Sehän se niiden funktio onkin.
Asiaan liittymätön muumi merellä.
Sanoisin kuitenkin, että netin kautta töiden hakeminen on voi olla aika kannattamatonta. Ainakaan itse en saanut kuin pariin sähköpostiin vastauksen, sama kokemus toisella meksikolaista tytöistä, eri aloilta tosin. Aikomuksenani oli kierrellä ja jakaa CV:ni ympäriinsä eri paikkoihin, mutta tämä menikin nyt näin – aion toki tehdä sitäkin ensi viikolla, ellei rekrytoimistolta ala kuulua mitään. Olisi todella hyvä olla terveydenhoitoalalla töissä, mutta kun ei kantti kestä niin ei kestä! Toinen hyvä vaihtoehto olisi barista tai kokki, avoimia paikkoja on valtavasti.
Sitten vähän asian vierestä. Nyt vietän ensimmäistä ns. koti-iltaa villasukissa, muut ovat kekkeröimässä. Käytiin ”iltatorilla” mussuttumassa eri maiden keittiöiden herkkuja, jatkoin sokerihumalaa vielä karpaloilla ja suklaakekseillä, ylitin itseni ja tuli vähän huono olo. Kävelin iltapäivällä töiden jälkeen 13km kotiin kiivipussieni kanssa, halusin testata miten joutuisasti matka sujuu. Ei hirvittävän joutuisasti, Converse-lätykät eivät olleet ihanteellinen valinta, mutta halusin raitista ilmaa ja samalla säästin bussimatkan hinnan, joten win-win! Alkoi sataa vasta parisataa metriä ennen kotiovea – jatkossa täytyy kantaa laukussa eleganttia kertakäyttösadetakkia Esterin varalta. Paikallisia ilmeisesti huvitti mun touhu motarin vierustaa pitkin (kevyenliikenteenväylällä, Juusto!), koska ainakin 20 autoa tööttäili. Polkupyörä etsinnän alla!
I did my first 3 hrs of work today, woo! Minimum wage, very few hours but it’s still a good start. Now I’m sugardrunk and enjoying my first ”home night” very, very far away from home.