Asuin viikon autossa
Terve hostellista hippikylässä nimeltä Takaka. Muutin tänne hetkeksi asumaan ja tällä hetkellä päivät koostuvat pitkästä aamupala- ja kahvituokiosta aurinkoisella verannalla, sitten ehkä vähän kirjanlukemista riippumatossa, kokkailua ja jonkinlaista evänliikutusta, kuten patikointia tai pyöräilyä. Aurinko paistaa joka päivä pilvettömältä taivaalta, joten päivällä tarkenee sortseissa. Öisin lämpötila tippuu muutamaan asteeseen ja auringonlaskun jälkeen ilmassa on ihana syksyn tuoksu. Seuraavana aamuna kymmenen mennessä kesä on kuitenkin taas palannut hetkeksi takaisin. Toimiva kombo. Erittäin vankka suositus tälle Golden Bayn alueelle!
Mutta se siitä säätiedotuksesta, haluan horista vähän olleita ja menneitä. Kuinka vietin viikon autossa ja menin sinne minne se auto meni. Ostin ranskalaiselta reissarilta makuupussin, sillä omani on Aucklandissa, ja nukuin tyytyväisenä kuusi yötä henkilöauton etupenkillä. Ensin se oli vähän epämukavaa, kunnes keksin että kaasukeittimen suojaboksin jalkatilaan asettamalla saan makuusijastani lähes täydellisen ja nukuin siinä tyytyväisenä kuin pieni porsas tai muu pehmeä eläin. Ehkä noin viisiasteinen raikas ilma auttoi asiaa.
Auto meni Pictoniin, Nelsoniin, Cape Farewelliin ja lopulta Murchisoniin. Sen piti jättää mut jonnekin maalaiskylään wwooffaamaan, mutta isäntä vaikutti epäilyttävältä, joten kaasutettiin pois.
Välillä freedom campingia eli maksuttomia leirintäpaikkoja. Viereisen asuntovaunun kiivisetä halusi keittää meidän kananmunat. Tatille nyt terveisiä, että yksi paketti riittää nykyään ainakin viikon!
Aamusumut kuuden euron luksusleirinnässä Marahaussa. Lämmin suihku oli kova sana kolmen päivän peseydynpä vauvan kosteuspyyhkeillä -elämän jälkeen. Mulle se oli vähän liian extremeä, mutta en jaksanut alkaa protestoimaan. Reissatessa voi aina kärsiä vähän, mutta jos on niin likainen ja ryönäinen, että koko päivän vain odottaa pääsyä suihkuun, se syö pointin koko uusien paikkojen näkemisestä ja kokemisesta. Onneksi vain yksi päivä näin!
Hauskalla tavalla ryönäinen camping nimeltä Hangdog. Kutsutaan sitä vaikka boheemiksi. Kuvassa näkyvän monipuolisen irtaimiston omistaja lienee lähtenyt alueelta jo jokunen kuukausi sitten, mutta ketään ei kiinnosta. Kuudella eurolla saa kuitenkin siistit saniteettitilat, sekä paljon seiniin raapustettua filsofiaa, ja 60 sentillä neljä minuuttia lämmintä suihkua. Pihan perältä löytyy iltanuotio, jonka äärellä hipit tiluttavat erilaisia instrumentteja. Hampaat saa pestä aika kauniin tähtitaivaan alla.
Tästä porukasta omistan vain tuon kahvin. On muuten ehkä juotavin pikakahvi tässä maassa. Tosin ihan kaikki kahvi maistuu hyvältä ulkoilmassa. Vaikka sen joisi tyhjästä, lasisesta maapähkinävoipurkista, sillä en omista tuollaista hienoa, kliseistä retkimukia. Tykkään leirielämästä ihan hirveästi, jos se nyt ei paista tästä läpi – kunhan vain on niitä kuudenkymmenen sentin suihkuja edes parin päivän välein.
Kuuden päivän jälkeen upgreidasin makuusijani luksuspirssiin ja pakotin sen kaartamaan Hangdogiin. Vanha kunnon Toyota Estima, tällaisia campervaneja voi helposti nähdä viisi samalla leirintäalueella. Kattoikkunasta näkyy tähdet!
Autossa hengailun ja syömisen lisäksi ehdin nähdä tämän värikkään viikon aikana myös maan kauneimman rannan ja kävellä kolme tuntia kahvikupin tähden… Seuraavat lätinät siis Cape Farewellin, Wharariki beachin ja Farewell Spitin maisemista!