Kuukauden kuluttua sanon kia ora
Luultavimmin sanon kylläkin vain hello, sillä kia ora on maorien kieltä ja toistaiseksi tiedän maoreista hyvin vähän. Lienee myös epätodennäköistä, että pääsisin tutustumaan Uuden Seelannin alkuperäiskansaan heti Aucklandin lentokentällä.
Mutta. Kuukauden päästä olen jo kahden vuorokauden pituisella menomatkallani kohti Uutta Seelantia ja määrittelemättömän pituista seikkailua työviisumi taskussa. Ajatus on aika hurja, nyt kun sitä oikein pyörittelen – vielä en ole kovin montaa ajatusta uhrannut koko matkalle. Toisin sanoen en ole vielä(kään) tajunnut, miten totaalinen maisemanvaihdos on edessä neljän naurettavan lyhyen viikon päässä. Ei, en minä ole ehtinyt vielä sinne asti: ennen lähtöä edessä on vielä asumukseni irtisanominen ja tavaroiden muutto kotikodin suojiin, 10 päivän pituinen ekskursio Puola-Baltia -akselille, kaason kunniatehtävät, nimenantojuhlat ja muuta arjesta poikkeavaa. Ensin ne, sitten tämä hobittiretki mietinnän alle – kolmen eri lennon aikana ehtii miettiä kun valvoo pari yötä!
Laitoin blogin pystyyn, koska todistetusti muuten en muista vuotta myöhemmin kuin epämääräisiä häivähdyksiä. Sen verran kuitenkin, että muutaman viimeisen vuoden aikana olen ehtinyt asua kotimaisten kotikolojen lisäksi pikkukylässä Coloradossa, Buenos Airesin quilombossa ja Toscanan auringonkukkapeltojen kupeessa. Noin kolme vuotta on tullut yhteensä vietettyä ulkomailla, joten siinä mielessä tämä lähtöruljanssi on jo tavallaan tuttua. Vaikka eihän se mitään ruljanssia edes ole! Pitää vain päättää lähteä ja loppu järjestyy.
Minä päätin sen helmikuussa, koska muutamat asiat ns. eskaloituivat, ja ajattelin ettei parempaa hetkeä ei tule. Ei nimittäin ole sitä vaihtoehtoa, ettenkö lähtisi tälle matkalle: olen haaveillut kiivimaasta kutakuinkin siitä asti, kun katsoin 11-12-vuotiaana ensimmäistä Sormusten Herra -elokuvaa Saarijärven Kisakinossa. Hankin joustolippulennot Helsinki-Lontoo-Hongkong-Auckland-Hongkong-Pariisi-Helsinki, viisumin, ja, no, siinäpä se! Viisumia varten piti maksaa parin sadan arvoiset keuhkokuvat Helsingissä, mutta muuten kyseinen läpykkä oli ilmainen. Toistaiseksi tiedän vain, että menen ensin Aucklandiin hoitamaan työntekoa varten tarvittavia pankki-, vero- ja muita hauskuutusjuttuja, ja kun dokumentit on järjestyksessä ja matkasta toivuttu, suuntaan sinne mikä siinä hetkessä hyvältä tuntuu! Alustava suunnitelma on palata Suomeen kun suvivirsi taas kajahtaa, mutta tässä suunnitelmassa on joustovaraa molempiin suuntiin.
In international: This is my blog about my upcoming travels in New Zealand, starting in September 1st. I will be writing what pops into my mind, posting pictures and analyzing my experiences of work & holiday! Welcome on board. Or to blog.