”Mihinkäs sinä seuraavaksi meinasit?”
Mainio Anna No Delays oli valottanut Australian jälkeistä suomettumiselämää niin minäkin haluan! Tottakai tämä täytyy tehdä näin lauantai-iltana keskellä yötä, koska en vain kerta kaikkiaan herää ennen auringonnousua, jos ei ole pakko. Siinä se suurin kynnyskysymys: pimmeys. En ole kolmeen vuoteen ihmetellyt tätä ikikaamosta, mutta kyllä se nyt onneksi alkaa jo hellittää. Kiitos liukuvalle työajalle ja etätyölle.
Yleensä sukulaiset ja muut tyypit ovat kysyneet, että ”Kai sää nyt jäät Suomeen?”. Nyt muodoksi on vaihtunut, että joko on laukku pakattu. Eikä mulla ole edes hinku täältä pois. Jyväskylässä on oikein mukavaa jumpata menemään neljä kertaa halvemmalla kuntosalilla kuin Broomessa oli ja nähdä kamuja vuoden poissaolon edestä. Olen kuitenkin käytännössä koditon, sillä asun tällä hetkellä vain parin kuukauden pätkän alivuokralaisena oikean asukin ollessa reissussa Aasiassa. Työ tapahtuu koneelta käsin. Joten ajattelin siirtää nyssäkkäni keväällä Saksaan.
Niiden merisuolarakeilla kuorrutettujen pretzeleiden siellä on myös semmonen käsipalloa pelaava atk-ihminen, joka on asunut melkein 30 vuotta samassa paikassa. Se oli pari vuotta sitten lomalla Jyväsjärven selällä, mutta minun olisi pitänyt pyöräillä ihan neljä kilometriä morjestamaan, niin en jaksanut. Sain kuitenkin purkin kotitekoista hunajaa Australiaan, vaikka sinne ei saa lähettää mitään eläinperäisiä tuotteita. Ja minä menin sitten myöhemmin pelkällä menolipulla 13 000 kilometrin päähän kahville ja siinä oli sen lentokoneissa istumisen lisäksi vielä viiden tunnin ”onnibusmatka”. Olisi kannattanut vaan pyöräillä. Mutta ei kannata aina tehdä helposti, jos voi tehdä vaikeasti! Parin viikon päästä pitää viedä yltiöpositiivari avantouimaan ja Seppälän ylenpalttisen hienoon Lidliin kulttuurimatkalle. Ne 39 sentin luomukaurasydämet on viis kautta viis.
Ei tässä nyt jaksa enää hirveästi murehtia mistään. Pitää vain tehdä asioita ja katsoa, mihin ne johtaa. Hyväksytty on, ettei allekirjoittaneen elämä etene kronologisesti janaa pitkin ja sekin on ihan ok. Nyt viimeistään ihan kaikki materiakin on menettänyt merkityksensä, paitsi muumimukit ja ihan vähän pari sellaista Iittalan purnukkaa. Toveri-T:kin miilustaa ympäri Uutta Seelantia, eikä mullekaan tuota vaikeuksia tikistää elämää taas matkalaukkuun. Finnair Plussan hopeakortilla niitä saa ottaa kaksi, aivan vallatonta!
Saa nähdä, tulisiko tästä sitten sellainen ummikko ulkomailla -blogi myöhemmin, kun tuo saksankieli rajoittaa mulla banaani on keltainen -lauluun ja sen kertomiseen, että Peter Oberer tulee Itävallasta. Olen aloittanut sen opiskelun kahdesti, joten ehkä tämä kolmas kerta tuottaa tuloksia!