Mitä se seuraavaksi meinasi?

Noniin. Olen saanut tässä tulevaisuuden jahkailussani muutamia päätöksiä aikaan. Hommasin lennon Broomesta Darwiniin ja sieltä suoraan Balille 12. lokakuuta. Ei ollu halapaa mutta ei hirveän kallistakaan, kun en jäänyt jahkailemaan ihan viime tippaan. Mun pitäisi laskettujen aikojen mukaan poistua maasta 35 minuuttia ennen viisumin umpeutumista, joten vähän jännitystä elämään. Reippaana varasin jo hotellinkin Ubudista kuin kunnon keski-ikäinen konsanaan. Tarjoushaukkailin tietenkin, sillä se oli 60% alessa ja jäi maksamaan vähemmän kuin hostellipunkka täällä Australiassa. Menen ihan rehelliselle lomalle, mihin kuuluu vaeltamista, hierontoja (en ole ikinä käynyt oikeassa hieronnassa, ehkä on jo aika) yltiöterveellistä ruokaa, joogaa ja muuta liikuntaa ja kaikkea sellaista kliseistä. Kolmisen viikkoa lienee hyvä aika, että ehtii tutkailla muitakin osia. Tästä on muuten enää tosi lyhyt matka ”näkymä hotellin uima-altaalta”-lomaan. 

Balilta aion lennähtää hetkeksi vielä Keski-Eurooppaan. Marraskuun alkuhan on ihan parasta sesonkia matkailla siellä. Voi ottaa pehmeän laskun pimeyteen ja räntäsateeseen. Menen morjestamaan tuttuja ja tuntemattomia ja pukeudun niihin ainoisiin lämpimiin vaatteisiin, mitä mulla täällä mukana on. Fleece ja tuulitakki for life. Mitään lentoja ei ole vielä varattu, joten tämä suunnitelma elää vielä. Haluaisin kiertää vähän Aasiaa, mutta rinkka on niin täyteen ängetty, ettei sen kanssa sellainen reppureissaaminen kuumassa oikein onnistu. En viitsi tietokoneita ja muita tilihirppeitä lähettää ilman vakuutusta kotiin ja vakuutuksen kanssa postikulut nousee turhan korkeiksi.

Tähän väliin suhteellisen kookas ja iäkäs baobabpuu, jota aikoinaan käytettiin väliaikaisvankilana aboriginaaleille. Sen nimi on Prison Tree ja ihan ehdottomasti kannattaa matkustaa kolme tuntia sitä katsomaan. Tai ei välttämättä. Mutta olen nähnyt sen jo kahdesti. Sijainti on Derbyssä. Vankilapuun lisäksi sieltä löytyy viiden tähden Baileys-juustokakkua ja sanoisinko industrialinen keskusta.

Olen onnellinen täällä uuden puhelimeni kanssa, niin mainittakoon, että ottakaa hyvät ihmiset matkavakuutus. Ei se mikään halpa ollut, 13kk Pohjolasta tuli maksamaan lähemmäs 600 euroa, mutta olen täällä ehtinyt korjauttaa pienen hammasvaivan ja hajottaa kaksi puhelinta. Toinen kuoli vanhuuteen ja toinen otti kylvyn kun olin kajakoimassa kilpikonnien kanssa. On se siis jo melkein maksanut itsensä takaisin. Nyt vain toivomaan jotain parasiittia tai muuten vain infernaalista vatsavaivaa Balilla, niin tulee loputkin katettua. Tai ehkä tämä alle vuosi sitten ostettu tietokonekin päättää hajota. Täällä Broomessa jos sairastuu vakavasti ja joutuu medihelin lennättämäksi Perthiin, niin siinä ei viisilukuinen summa riitä ja Medicare-kortti ei kata mitään tuollaista. Tätä en kehtaa omalle kohdalleni toivoa, yksi pilottiretki riittää.

Tämän päivän kunnianhimoinen suunnitelma on Broome cityyn ja rannalle. Olen ihan tuusannuuskana, sillä aloitin maanantaina kahden viikon kuntokeskusjäsenyyden. Ensin tuli kokovartalojumi bodypumpista ja sitten se uusiutui tabatassa. Sinivalkoiseen kokovartalopolvitrikoopukuun sonnustautunut paikallinen kike elomaa höykkyytti meitä ympäri salia. Oli ihan mahtavaa, mutta sen siitä saa kun reuhtoo täysillä useamman kuukauden tauon jälkeen. Ihan kuin ei olisi ikinä lihaksia mihinkään käyttänyt. Edes hengittämiseen.

Taidan tämän kahden viikon testiajan jälkeen alkaa taas jumppapirkoksi ja maksaa viisinkertaiset hinnat Suomeen verrattuna, sillä mun arjen aktiivisuus lähentelee nollaa. Työmatka on 5 metriä seinän toiselle puolen ja koko päivän istun perseelläni koneiden ääressä ja sitten jos istun vielä illatkin niin eihän semmosesta tule mittään. Kyllä odotan kotimaan lenkkipolkuja, jopa marraskuisia sellaisia. Täällä ei hirveästi voi lenkkeillä, paitsi työpäivän päättyessä hämärässä laittomasti golf-kentällä wallabien seassa. Toki jos olisi auto ja aamuihminen, niin sitten voisi autoilla rannalle lönkyttelemään aamunsarastaessa ja olla työpisteen takana yhdeksään mennessä.

Illalla mulla on rehvit, nimittäin keski-ikäisen pomoni kanssa. Se on semmoinen viisikymppinen urheilijasetä ja nyt täällä Broomessa on jotkut kunnon kabareet. Kysyi, että lähenkö mukaan. Saan kuulemma leikkiä, ettei me tunneta. Sillä tavoin kukaan ei luule, että nyt on setä ottanut puoli metriä pidemmän ja nuoremman uuden emännän. Ilman muuta lähden kabareehen bossin kanssa. Eilen olin elokuvatreffeillä Toveri-T:n kanssa Australian vanhimmassa ulkoilmateatterissa. Dunkirk -elokuva käsitteli toista maailmansotaa ja kyllä näin kivassa miljöössä kelpasi ahdistua.

Sitten voisin vielä kaiken suunnittelemattoman paapatukseni päätteeksi kertoa lyhyen anekdootin mun paikallisesta optikosta. Hommasin uusia piilolinssejä ja puolet ajasta käytettiin Levin laskettelumahdollisuuksien tutkimiseen ja yhdysvaltalaisista ihmisistä keskustelemiseen. ”Olitko yllättynyt kun Trump valittiin? Minä en!” Setä oli jo eläkkeellä, mutta käy kuulemma aika pitkäksi, ellei käy huvikseen töissä. Oli ehtinyt eläkepäivien alkajaisiksi painaa polkupyörillä 6500 kilometriä USA:n halki vaimon kanssa. Vuosittain menevät aina jonnekin laskettelemaan, yleensä Italiaan, mutta ensi helmikuussa Japaniin. Kerroin, että kyllä 2019 pitää mennä Suomeen ja lyhyen Lappi-esittelyn jälkeen setä löi jo suunnitelmat lukkoon. Katsottiin jo majoitusmahdollisuuksiakin valmiiksi.

Sain myös kuulla, että mun on ihan turha haaveilla laserleikkauksesta. Pupillini ovat kuulemma niin suuret, että tulisin kuulumaan siihen 3% prosenttiin, joilla leikkaus ei onnistu. Näkökenttäni on liian laaja, tai jotain. Eipähän tarvitse sitäkään enää suunnitella Selvisi samalla, miksi bossi toisinaan aamuisin kysyy, että onko mulla rankka ilta takana. Ei, valtavat pupillit vaan ja hitto kun olen vanhentunut täällä – ensimmäiset rypyt on nyt ihan tosiasia!

Nyt kolmas muki herkullista pikakahvia ja sitten naama visusti viisikymppisellä suojakertoimella läträttynä hankkimaan lisää ryppyjä. Voisin yrittää palata tänne seuraavalla kerralla jonkun tietyn aihepiirin kera, mutta onneksi omalla blogitiluksella saa olla tosi 2008 ja kirjoittaa mitä tahtoo!^^