Mitähän tässä elämässä seuraavaksi tekisi -äänestys

Hei vaan taas täältä klassisen peruskysymyksen ääreltä. Takana on aika uuvuttava työviikko ja tässä tapauksessa viikko tarkoittaa noin 12 työpäivää putkeen. Näistä kolme oli ympärivuorokautista työpuhelimen päivystämistä. Ihanata. Ajattelin, että on hyvä ajatus vetää naamariin kolme Kitkattia, mutta elämän suunnan löytymisen sijaan tästä toimenpiteestä tulikin vain huono olo. Ei yllätys, mutta piti kuitenkin kokeilla.

Näillä näkymin mun täytyy jättää Australia ja tämä rakas työpaikkani lokakuussa. Saattaisi ehkä kuitenkin löytyä konsti pidentää täällä asumista vuodella. Siinä on yksi vaihtoehto. Olisi hirveän kiva jatkaa oman alan töiden parissa jossain toisessa kengurumaan kolkassa. Tämä vaihtoehto on kyllä aika hankalasti saatavilla, se on fifty-sixty.

Toinen vaihtoehto on kömpiä Darwiniin ja lentää sieltä Aucklandiin. Turistiviisumilla voisi ihmetellä kiivimaata kolme kuukautta. Vapaaehtoistyöt ja vaellukset kuulostaisivat vaihteeksi taas hyvältä. Paitsi että mun vaelluskengät on Suomessa. No mutta. Paikallisilla kavereilla on myös kuulemma pannut kuumina! Tammikuussa voisin ottaa suoran menolennon Aucklandista Buenos Airesiin ja sopia treffejä siellä asuvien ihmisten kanssa. Sitten vaan lähteä mujuamaan rinkkani kanssa kohti pohjoisempia kolkkia tai ehkä elämä kattaisi taas jotakin jännittävää Buenos Airesissa. (Matkanjärjestäjät voivat nyt ottaa yhteyttä, täällä olisi kielitaitoinen paikallisopas tarjolla.)

Takaraivo Exmouthin kukkuloilla.

Kolmas vaihtoehto on klassinen paluumatka kotikonnuille Aasian kautta. Darwinista lentää aika edullisesti esimerkiksi Indonesiaan. Hyvin voisi siellä viettää melkein puolen vuoden työputken päälle hyvinvointilomaa. Sitten pikku hiljaa seikkailla talven ajan ja yli ja tulla tunnustelemaan kotimaata keväällä. 

Neljäs vaihtoehto on hakea talveksi sesonkitöihin Lappiin. Nehän alkaisivat sopivasti siinä vaiheessa kun nykyiset työni täällä loppuvat. Taidan kuitenkin nyt joutua myöntämään, etten kestä puolen vuoden pimeyttä ja pakkasta 2.5 vuoden kesän jälkeen. Melko pitkän poissaolon jälkeen haluan myös nähdä perheenjäseniä – niin vanhoja kuin jopa niin uusia, etten ole heitä vielä tavannut lainkaan! Satojen kilometrien päähän muuttaminen ei siis siinä mielessä houkuta.

Takaraivo Kalbarrin kansallispuistossa.

Sitten vain äänestys käyntiin mihin takaraivoa pitäisi seuraavaksi mennä filmaamaan. Mää en oikeasti tiiä ja pitäisi muutaman päivän sisällä päättää, ennen kuin lentojen hinnat ryöstäytyy ihan käsistä. Kommenttiboksi on auki!