Mulla kauas menolippu on
Nimittäin Sydneyyn! Mulla on tarkalleen ottaen tasan kaksi kuukautta ja neljä päivää aikaa järjestellä kaikki ja sitten Qatar Airlines ainakin toivon mukaan kuljettaa minut Kengumaahan. Eilen tulin kaksi kuukautta täyteen täällä Suomessa ja tilanne jotenkin… eskaloitui ja oli vain pakko päättää syksyn kuvioista. Voisin vallan hyvin asua täällä vuoden tai pari ja lähteä vasta sitten, kun ikä olisi vielä alle kolmenkymmenen, mutta kun sitä ei koskaan tiedä, mikä uraputki tai vauvakuume iskee päälle, niin kyllä mun on nyt ainakin kerran vielä mentävä.
Kuten Timo Turunen https://www.youtube.com/watch?v=R0MO46aDHM8, minäkin olen muistanut ja muistellut erityisesti viimeistä viittä vuotta elämässä. En tiedä tekevätkö muut sellaista yhteenvetoa, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä. Kyllä minä olen kriiseillyt elämäni suuntaa, mutta kuten täällä mun ”areenalla” on aiemmin keskusteltu, työelämä on pirstaloitunut ja jos joku työnantaja ei arvosta sitä, että olen 27-vuoden ikään mennessä opiskellut, asunut ja työskennellyt viidessä maassa Suomen lisäksi, niin sille ei voi sitten mitään.
Nyt täytyy alkaa järjestellä sitä viisumia. Toivon, ettei siinä tule mitään keuhkokuvauspyyntöjä, mutta jos tulee, aion yrittää saada viime vuoden kuvat käyttöön. Maksoin niistä vuosi sitten niin paljon, että pitäisi kuulua hintaan saada ne sähköpostiini. Sitten taas perinteiset vakuutus- ja maastamuuttoilmoitukset, ei mitään sen kummempaa. Mukavaa kun on vain tämä alivuokrattu ja kalustettu kämppä, niin muuttohärdelli on aika kevyt.
Uuteen Seelantiin lähdöstä haaveilin vuosia, mutta Australiaan mulla ei ole ikinä ollut vastaavaa paloa hinkua päästä. Miksi sitten lähden? Miksi en lähtisi? Niinpä! Kiivimaan ekskursio oli hyvä, taloudellista konkurssiakaan ei tullut. Nyt menen maahan, missä palkat ovat paremmat ja vanhasta viisastuneena menen töihin sellaisille huudeille, missä puolet tuloista ei valu vuokraan. Niin paljon kuin Uutta Seelantia asukkeineen rakastankin, ei nuo aussitkaan kuulemma hullumpia tyyppejä ole. Tai kenties juurikin hullumpia, hyvällä tavalla. Katsotaan!
Lillun sellaisessa helpotuksen ja inasen kauhunsekaisessa tunnelmassa. Onhan tämä iso juttu, mutta oikeastaan ei tunnu siltä. Torstaina lähden viikoksi Lappiin vaeltamaan ja hengittämään tunturi-ilmaa ja miettimään, miten onnekkaiden tähtien alla sitä onkaan saanut syntyä. Näitä work&holiday -viisumejakaan kun ei todellakaan anneta ihan kaikkien kansalaisuuksien edustajille.
Kuvituksena sekalaista seurakuntaa Buenos Airesista, sillä olen viime aikoina fiilistellyt menneitä ja ehkä nyt jatkossa enemmän tulevaa!