Oma koti, täältä tullaan
Oli ihan pakko laittaa tuollainen otsikko, sillä me löysimme eilen aivan käsittämättömän kivan oman kodin! Nyt voi puhua kodista, sillä kyseessä on 40-luvulla rakennettu art deco -talon alakerta, missä on oma kyökki, kylppäri ja iso olohuone/makuuhuone, jossa on sohva, tv ja dvd-soitin, ”toimistopiste”, paljon säilytystilaa ja mikä hauskinta, feikkitakka! Huvittavaa, nappia painamalla saa jotkut teräsklapit mukamas palamaan sen sisällä. Kaksi isoa ikkunaa, joten valoa riittää ja huushollia ympäröi iso puutarha, missä on grillipaikka, huvimaja ja tyyliin koko Australian flora. Ainiin ja uuni, upouusi uuni! Edes tässä hostellissa ei ole uunia. Pesukone, kuivaaja ja pakastinkin löytyy herranjestas.
Muutamme toveri-T:n kanssa tähän siihen saakka, kunnes kolmas finski rantautuu reilun viikon päästä. Sen jälkeen T saa oman ”marie antoinette”-huoneen yläkerrasta. Se on enemminkin salonki, yksi seinä on pelkkää ikkunaa, toinen pelkkää valtavaa keikistelu- ja kauneuspistettä, kolmas seinä sänkyä ja neljäs täynnä kaappeja T:n lukuisille eri iltapuvuille, eli noin kolmelle puhtaalle puserolle, sillä eihän rinkkaan mahdu hirveästi enempää. Yläkerrassa on sitten toinen WC/suihkutila kylpyammeella ja näköalalla. Kyllähän huussista täytyy näköala puutarhaan olla!
Juhlimme eilen teemalla ”ei saa heittää kirvestä kaivoon”. Kuvausasetelma oli T:n idea!
En voi vieläkään uskoa millainen huvila löydettiin. Laitoimme ilmoituksen Gumtreehen ja heti seuraavana päivänä hra Risse otti yhteyttä, että tulukaapa tytöt kahtomaan. Kyselimme tarvittavat speksit ja erittäin halvan hinnan takia köpöteltiin eilen tupatarkastukselle hyvin skeptisinä. Oletimme, että vastassa olisi pari pientä tunkkaista huonetta kokolattiamatolla, muutaman neliön pieni keittiöntapainen ja yksi pikkuinen kylppäri. Puutarhasta meille huuteli erittäin persoonallinen aussisetä, joka höpötteli meille yli tunnin ja kertoi talosta. Sedällä itsessään on joku kuusi huonetta itselleen ja koiralleen, se kuulemma riittää. Jonkun sortin miljonääri sen täytyy olla, sillä käy kuulemma vain osa-aikatöissä ja loppuajan kuokkii puutarhassa ja nauttii elämästä. Hän haluaa vuokrata alakertaa, sillä vuokratulot kattavat kuitenkin mukavasti talon ylläpitokulut ja kun pihassa käy liikettä, murtovarkaat eivät tule niin herkästi. Hyvä on sitten.
Tottakai kävi mielessä, että mikä koira tässä on nyt haudattuna. Vuokra on 125 dollaria (noin 80 euroa) viikolta per henkilö, eli ei yhtään mitään näillä aussihinnoilla. Vertailun vuoksi meidän hostellipetipaikka on maksanut $182/viikko ja nyt sesongin alkaessa hinta tulee nousemaan yli 200 dollariin. Ja tällä tosiaan saa patjan dormissa, jossa nukkuu kuusi muutakin ihmistä. Aina saa jonottaa vessaan ja suihkuun, yrittää änkeä kokkaamaan pieneen keittiöön, eikä mitään puhetta omasta rauhasta, yksityisyydestä tai siitä että saisi istua aamulla tukka pystyssä ja möllöttää hiljaa. Ympärillä on aina vähintään kymmenen muuta. Lisäksi meitä on ottanut sydämestä tämä ”sosiaalinen aika”, jolloin nettiä ei oikein pääse käyttämään. Tottakai välillä on mukavaakin, että on seuraa ja juttukavereita, mutta pidemmän päälle on mukavaa, että seuraa voi etsiä silloin kun sitä haluaa. Varsinkin kun alkaa tehdä töitä jatkuvassa ihmiskontaktissa aina valmiina huomioimaan muita. Sen jälkeen haluaa vain tuijottaa tyhjyyteen hiljaa luolassaan, ainakin allekirjoittanut.
Pian jaksaa ehkä kokata, eikä lounaat näytä enää tältä.
Kiitos ja ylistys siis universumille. On tämä jännittävää vuoristorataa ja varsinkin nämä viimeiset kaksi viikkoa. Tultiin tänne ilman kotia, työpaikkaa tai yhtään mitään, stressattiin kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja sairastuttiin. Nyt sitten asiat alkavat loksahdella enemmän kuin kohdilleen. Uusi kotikolo on 5-10 minuutin kävelymatkan päästä mun tulevasta työpaikasta ja sama matka kävelyä on kanjonille, josta löytyy loputtomat patikointimahdollisuudet ja hanurintappajaportaita. Keskustaan kävelee 15-20 minuuttia. Vuokrasetä on erittäin huumorintajuinen ja sanoi, että saadaan järjestää mitä tahansa kekkereitä ja puutarha- ja grillijuhlia, kunhan ei hajoteta paikkoja. Vierailijoitakin saa kuulemma tulla, kunhan eivät ihan asumaan asetu. Meillä on aluksi kolmen kuukauden sopimus, jota voi tarvittaessa jatkaa.
Tänään olin treenaamassa kahvintekoa, keskiviikkona menen tekemään palkallisen kahdeksan tunnin työvuoron (aaltoja!) ja lauantaina toiseen paikkaan kuusi. Torstaina meillä on vielä tapaaminen resorttipaikan pääpomon kanssa ja yritän hienovaraisesti tiedustella, onko mun mahdollista pitää paria-kolme työpaikkaa. Jos ei, niin sitten ehkä vain ”tyydyn” siihen 38 tuntiin. Vuokran hinta yllätti niin iloisesti, että tuollakin tuntimäärällä pystyy hyvin elämään ja laittamaan sukanvarteen! Mutta ettei nyt liian siirappiseksi mene, niin vähän täytyy kohta alkaa stressaamaan tulevasta työstä. Kyllä aina jostain!
Jatkossa voisin avautua tänne blogiin muustakin kuin ressierkkeilystä. Kamerasta löytyy kiitettävä määrä patikointikuvia ajalta, jolloin henki vielä kulki vapautuneesti!