Näin pitkäksi tämä tarinatauko venyi! Rantauduttiin toissapäivänä aamuyöllä tänne Perthiin, otettiin oikein kentältä tyyris taksi hostellille, kun bussikuskia ei näkynyt missään ja haluttiin vaan äkkiä nukkumaan. Ei kiinnostanut rahdata 18-kiloisia rinkkoja 15 kilometriä motaria pitkin kaupunkiinkaan. Hostellilla meitä odotti ystävällinen kinkki, mutta mua alkoi välittömästi väsyttää tämä hostellielämä kun siinä kolmen aikaan yöllä tein taivaltani suihkuun. Kolme kertaa piti palata huoneeseen kun aina unohtui jotain oleellista. Kaikki purkit ja purtilot oli väärässä järjestyksessä väärissä nyssyköissä ja huoneen lukko toimi loogisesti niin, että ensin piti nostaa avainta ylöspäin ja kääntää vasemmalle. Siinä sitä sitten ränkytin varmaan vartin, kunnes joku öinen kulkijakinkki käytävältä tuli antamaan kuinka avata ovi -pikakurssin, kun oikein kauniisti pyysin.

Lentokoneen ilmastointi ja kaiken lähtöressin purkautuminen taisi aiheuttaa flunssan, jota yritän parantaa huilimalla tämän päivän ja menemällä iltapäivällä viideltä nukkumaan. Eilen nimittäin ex tempore varasimme reissun Rottnest Islandille quokkia katsomaan ja minusta alkaa kuoriutua kunnon seuramatkailija. Pelkät lautat saarelle kustantaa kuitenkin sata dollaria (noin 70e) ja tämän hostellin kautta saa bussikuljetukset terminaaliin, lauttamatkat, snorkelin ja polkupyörän saaren kiertelyyn samalla hinnalla, niin toki otettiin se. Huomenna pitää olla pystyssä kuin tikka jo aamukuudelta, joten toivon hyvin hartaasti, ettei yöllä nouse kuume. 

Toinen varattu seuramatka on viiden päivän tour täältä Perthistä reilu 1200 kilometriä pohjoiseen Exmouthiin! Suunniteltiin, että etsitään reissukamuja täältä ja sitten roadtrippaillaan, telttaillaan ja juodaan aamukahveja meren rannalla. Paitsi ettei meillä ole telttaa tai mitään muutakaan camping-vermeitä ja 90% reissuiitoista ja -eetuista etsii kyytiä – kellään ei ole autoa. Vuokraaminen on poissuljettu ajatus, koska auto pitäisi palauttaa sinne, mistä se on vuokrattu, tai maksaa reilusti ekstraa. Lisäksi pitäisi olla sellaisia kuskeja, jotka ymmärtävät autoista jotain, eikä niin että koko seurueelle tulee kollektiivinen paniikki, kun joku öljy on vähän lopussa. On myös eri asia joutua autopulaan Australian peräkorvessa versus 13-tiellä. Saatiin me toki reissuilmoituksiin vastauksia myös autollisilta aussimiehiltä, mutta ei me nyt jakseta arvuutella onko ne tolokun ihmisiä vai perseraiskaajia. Seuramatka it is! 

Viiden päivän all inclusive-retki kustansi 850 dollaria, eli reilu 600e. Ihan ok, koska kaikki kuuluu hintaan, vaikka toki hostelleissa sielläkin asutaan. Pääsee näkemään noita kansallispuistoja, ihmettelemään Monkey Mian delfiinejä ja lulluttelemaan rannoilla. Toivottavasti on minibussissa hyvä pieni porukka! Siitäkin olen ilahtunut, että päivän ajomatkat ovat aika kohtuullisia – joissakin retkissä vedetään 4 000 kilometriä kymmenessä päivässä ja sellaisessa saattaisi mulle tulla jo suorittamisen makua. Tiistaina starttaa trippi eli vapun jälkeen aion olla Exmouthissa täydessä työnhaussa! Joku 3 000 asukasta siellä majailee, suuri menomesta siis kyseessä. Muuta en sitten vielä tiedäkään, mutta pieni tuppukylä keskellä ei-mitään kuulostaa oikein hyvälle. Nyt allekirjoittanut suunnistaa takaisin peiton alle, täällä on 28 astetta lämmintä ja kauniita rantoja toisensa perään, mutta jospa niistä pääsisi vielä huilaamisen jälkeen nauttimaan!