No mutta hei! Edelleen täällä ollaan hengissä ja lokaatio on entisellään. Kaikki aika on vain mennyt kutakuinkin töissä tai niistä palautuessa ja kirjaston wifi on yleensä mennyt jo nukkumaan siinä vaiheessa kun rasittunut ruumiini suvaitsee vapaapäivisin nousta sängystä. Tänään kuitenkin hulluttelin aivan täysin ja kohosin jo puoliltapäivin.

Eloon tuli jos jonkinlaista suruamurhetta ja sekin on verottanut jaksamista ja touhotusta. Haluaisin nyt tujakan sokeriliuoksen menemään suoraan suoneen, niin jos siitä vaikka saisi energiaa. Ohjelmassa on myös jonkinlaisen henkisen kirjekurssin suorittaminen, että miten täällä aastraaliassa pitää oikein olla. Toveri-T:n kanssa meille ei mene millään jakeluun, ettei meidän kannattaisi tehdä kolmen ihmisen töitä ja sykkiä pää kolmantena jalkana, kun ei meille edes makseta siitä. Mua pyydettiin lähettämään CV tapahtumatuotannon tiimille ja let’s see what happens, mutta tulisin vuorokaudessa hulluksi, jos joutuisin tietokoneelle nyssöttämään kuumaan ja ikkunattomaan bunkkeriin. Kyseinen työnkuva kiinnostaa kyllä, mutta yhtiö ja paikka on aivan väärä. Sykin täällä niin kauan kuin jaksan ja sitten pohjoiseen. Mutta taidan silti laittaa sen CV:n ihan vain huvikseni. Tulen sitten tänne noitumaan, jos istuminen tappaa ja tulee veritulppa.

Yritän hirveästi miettiä, onko jotain iloistakin kerrottavaa. No ainakin se, että ystävämme O-Mies palaa torstaina lomalta. Hän on sellainen alunperin jostain idän maasta kotoisin oleva hauska setä, jonka kanssa alkaisin välittömästi styylaan, jos olisin itse 20 vuotta vanhempi ja hän ei olisi jo naimisissa. Itse asiassa toveri-T voisi styylata kanssa, jos muuttaisimme kaikki takaisin sinne johonkin idän maahan. 

Sitten toinen asia on sellainen, että minulta on kadonnut kaikenlainen kiinnostus ruokaan ja makeaan ja ylipäänsä mihin tahansa syötävään. Väkisin ähverrän pähkinöitä ja rasvaisia avokadoja naamariin, ettei koneisto mene säästöliekille. Yksi lempinimistäni on Horse ja kohta siitä tulee varmaan joku pelkällä pyhällä hengellä elävä piennisäkäs, jos tämä vaihe jatkuu pitkäänkin. Nassutan paahtoleipää ja ylijäämäsandwichejä niin paljon kuin ehdin ja paino vain putoaa. Yleensä yhdestäkin vilja-annoksesta on tullut iho-ongelmia, mutta nyt se on heleä ja hyvinvoiva. Kyllä en ymmärrä enää mittään. Ehkä se vaikuttaa, että nukun taju kankaalla yleensä 9-10 tunnin unia Qatar Airwaysin silmämaski päässä, ettei uuden päivän sarastaminen kuusi tuntia ennen heräämisaikaa pääse häiritsemään.

Tämän ruljanssin jälkeen ajattelin mahdollisesti ottaa kurssin kohti pohjoista. Jos sinne kuukauden verran lyllertäisi ja sitten viettäisi sen kolme kuukautta bambumajassa farmilla puurtaen. Toveri-T poimi basilikaa ja voisin testata, miten pysyvän selkävamman saisi, jos tätä 6 jalan pituista varttani taivuttelisi tropiikissa yrttipellolla huhtikuusta heinäkuuhun. Ei saatana. Mutta mitäpä sitä ei toisen vuoden viisumin eteen tekisi. (Iskiaksen lisäksi se maksaa vain muutaman satasen.)