Terve ja hengissä vielä ollaan! Ei ole ollut aikaa tarinoida, mutta nyt revin sen verran, että pääsen avautumaan kaikesta siitä epäonnesta, jolla olen täällä viime aikoina herkutellut. Viikonloppuna hajosi saman päivän aikana sekä puhelin että hammas. Olin juuri saanut tilattua muutamalla kympillä puhelimeen uuden akun, suojakuoren, sekä tietokoneelle suojalaukun. Kaksi ensimmäistä saapuivat ja kolmatta ei kuulu, enkä tiedä kuuluuko ollenkaan. Sinne meni ensimmäiset kympit hukkaan, koska puhelin on nyt sökö ja kaputt, joten noilla härpäkkeilläkään ei tee enää mitään. Kaiken lisäksi akku oli jo uutena huonompi kuin vanha.

Ei se mitään, puhelimeni oli muutenkin jo aika vanha ja uuden osto oli ensi vuoden suunnitelmissa. Nyt sisälle jäi kuitenkin yhtä sun toista, mitä olisin vielä tarvinnut, hukkaan meni myös jonkin verran puheaikaa ja puhelinnumero meni vaihtoon. Jouduin ostamaan muutamalla kympillä uuden hätäpuhelimen, joka toimii vain tietynlaisella sim-kortilla. Näihin meni seuraavat kympit ja toki puoli päivää kylillä pörrätessä. Opin, että kännykät ovat Australiassa 2-3 kertaa kalliimpia kuin Suomessa. Tilasin juuri Gigantista uuden luurin ja toivon, että kotivahvistukseni Suomessa lähettää sen minulle tänne Down Underiin.

Sitten case hammas. Sunnuntaina sitä alkoi vihloa harjatessa ja aamulla päivänvalossa paljastui, että kiillettä on mystisesti lähtenyt aika isolta alueelta. Nimenomaan varta vasten tätä reissua varten kävin syyskuussa suuhygienistillä, ettei tulisi mitään ikäviä yllätyksiä. Hammashoito on törkeän kallista täällä, eikä vakuutus sitä korvaa kuin poikkeustapauksissa. Sain puhtaat paperit ja siksi ihmettelin, mikä kato suussa on yhtäkkiä käynyt. Olen hampaideni suhteen lievästi sanottuna neuroottinen ja haluan pitää niistä hyvää huolta, joten ressierkkinä lähdin heti maanantaina kylille kömpimään ja etsimään lähintä hammaslääkäriä. Täällä kaikki ovat yksityisiä ja kokemukseni perusteella hammaslääkäriksi voi täällä käydä varmaan jonkun kirjekurssin. Koska puhelin oli heittänyt veivinsä samaan aikaan, eikä kotona ole wifiä, en oikein päässyt tekemään taustaselvityksiä, mihin olin menossa.

Olisi varmaan kannattanut. Tässä kirjaston vieressä on epäilyttävä suoraan jostain Hohdosta oleva vaaleanpunainen mörskä, mutta emme me ulkonäön takia tuomitseko, joten marssin reippaasti natisevia portaita pitkin yläkertaan. Vastassa oli lipevän näköinen reilu kuusikymppinen setä, mutta jälleen kerran emme me tuomitseko ulkonäön perusteella, joten esitin Dr. Kingille asiani ja näytin sormella tarkasti, mikä kohta hampaassa on päin helvettiä. Söör Tohtori pyysi täyttämään lomakkeen ja lupasi katsoa hammasta samantien. Nopeaa ja mukavaa on asiointi, ajattelin, ja seuraavaksi olin makaamassa 80-lukulaisen punaruskealla hammasteurastuspenkillä.

Tässä vaiheessa sukkelammalla järjenjuoksulla varustettu nuorehko nainen olisi lähtenyt vetämään vastaanotolta aika äkkiä. Äijä nimittäin aloitti mukavan small talkin kysymällä, mikä on islamin laita Suomessa ja toteamalla, että Ruotsi on Euroopan raiskauspääkaupunki. ”Suomessa tilanne ei kai ole ”too bad”?” Tuumasin, että juu luterilaisuus on meidän valtauskonto ja tosiaan sitä hampaan sivua vihloo, hieno homma jos sen voi heti korjata. Yritykseni mennä suoraan asiaan ei onnistunut sitten yhtään, vaan saan haastattelun kuka olen, mitä teen, tuli syntymäpäiväonnittelut ja selostus sedän omasta tyttärestä ja kehut hymystäni, englanninkielentaidostani ja ties mistä. 

Lopulta ukko vilkaisi suuta ja tuumasi, että siellä on iso reikä, paikataanko? Ihmettelin, miten voi olla mitään reikää, sillä kaksi kuukautta sitten kaikki oli kunnossa, eikä ollut edes reiän alkuja. ”Hammaslääkärisi ei katsonut kovin tarkasti, kyllä tämä on ollut tässä tulossa jo pidemmän aikaa.” Minähän olin käynyt nuorehkolla suuhygienistillä ja hampaasta puuttui selvästi pala kiilteestä sivusta, joten kai sitä poran alle sitten joutuisi. Tiedustelin hintaa paikkausprojektille ja kuulemma 180 dollarilla eli reilulla 130 eurolla irtoaisi ja hän voisi tehdä sen samantien. Yritin änkyröidä, että tulen huomenna uudelleen, mutta äijä kannusti hoitamaan asian saman tien. Niinhän se kai on ja sitten makasin kymmenen minuuttia puudutusta odotellessa.

Paikkaus kesti reilu kymmenen minuuttia ja sen aikana äijä ehti sukia hiuksia naamaltani ja hokea joka käänteessä, kuinka olen ”good girl”, kun jaksan maata paikoillani ja pitää suuta auki. Välillä ukon maha roikkui otsani ja silmieni päällä niin, että oli pakko laittaa ne kiinni. En nyt tähän hätään keksi mitään epämiellyttävämpää paikkaa, missä olisi ikinä tullut oltua. Ukko jurnutti poralla puoli hammasta irti ja kun homma oli lopulta paketissa, jouduin vielä istumaan jonkin aikaa kuuntelemassa sepustuksia hänen tyttäristään ja kehuja ”kauniin luonnollisesta hymystäni”. Lopulta pääsin maksamaan ja sitten äänennopeudella ulos.

Ei siinä mitään, jos asia olisi tällä tullut hoidetuksi. Mutta kun ei tullut. Kiillepala puuttuu edelleen. Tajusin sen vasta kotona, kun puudutus laski ja aloin peilata hammasta. Vaurio on ihan entisellään ja vihloo. Luultavasti hampaassa ei ollut mitään reikää, mutta ukko halusi multa vain rahat pois ja päästä vähän hivelemään naamaani. Ehkä tuollaisia kiillevaurioita ei voi korjata kuin kuorilla, joita tekevät käsittääkseni vian jonkin sortin erikoishammaslääkärit. 

Nyt mun täytyy etsiä uusi hammaslääkäri ja maksaa luultavasti ainakin 150 euroa lisää siitä, että saan tehtyä hampaalle jotain. Parhaimmassa tapauksessa useita satoja euroja, jos siihen pitää laittaa jonkin sortin kuori ja sellaiset maksaa Suomessakin aivan törkeästi, saati sitten täällä. Katsotaan vain, niin tuo turhaan tehty paikkakin varmaan irtoaa sillä sekunnilla, kun lähden tästä kaupungista. Ukko väitti vielä, että takahampaassakin on reikä ja mun kannattaisi paikata sekin (hänellä) mitä pikimmin. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän mua raivostuttaa, mutta eihän tästä voi mihinkään oikein valittaa.

Eilen olin pienimuotoisen hermoromahduksen partaalla, kun yritin hoitaa asioita tuolla sysipaskalla uudella kännykällä. Toinen hermoromahdus tulee, jos katson verkkopankkia, mistä on valunut jo parisataa täysin hukkaan. Onneksi huomenna on täysi työpäivä hattukahvilassa ja torstaina aloitan fine dining slaveryn, niin ehkä kuukauden työtykityksen jälkeen pääsen kuiville tulevista hammasremonteista ja muusta jännittävästä.

Tämän ulinan päätteeksi voin kuitenkin todeta, että muuten menee oikein mukavasti ja hajoava hammas on pienempi paha kuin esimerkiksi tappava syöpä tai Venäjän vallan alla oleva Finlandia. Hyvää itsenäisyyspäivää! Ensi numerossa onnellisempi asioita sitten taas. 😀