Viikko kotiutumista ja yksi end of an era
Copper Beechiltä terve! Residenssissämme ei ole interwebbiä, mutta huomenna taivallan taas kirjastoon internetin ääreen julkaisemaan nämä merkittävimmät uusimmat uutiset täältäpäin jokkee. Nyt tuli viikko täyteen kodinomaista elämää ja kyllähän se sangen onnellista on edelleen. Ei tarvitse jonotella suihkuihin ja saa jättää paistinpannun minuutiksi likaiseksi, ilman että sitä tulee joku heti kommentoimaan. Pieniä merkittäviä asioita elämässä.
Eilen olimme niin sanotusti firman pikkujouluissa, jonne meidät hyvin ex tempore kutsuttiin. Ilmeisesti pomo ja henkilökunta hetken empivät, onko tarpeen pyytää kahta mammaa, jotka ovat tehneet vasta 1-2 työvuoroa. Kävimme kiipeilemässä ja syömässä ja osa maksoi ruokansa itse, mutta meille vain huitaistiin kädellä homman olevan hoidossa. No, onneksi tuli tilattua aika edullinen annos ja kiitoksia vain! Kiipeily on kyllä lystiä ja siinä huomaa oman kuolevaisuutensa ja säälittävät käsivoimat.
Minä olen viettänyt hauskaa aikaa New South Walesin alkoholilainsäädännön ja pilkkujen parissa. Ei suomalaisella anniskelupassilla tee täällä mitään ja jos vaihdan majapaikkaa vaikkapa Victoriaan, tarvitsen taas eri passin. Onneksi nimenomaan täällä NSW:ssa passi on kaikista arvokkain hommata, 90 euron pintaan. Mikäs sen hauskempaa kuin törsätä korttiin, jota en tule muutamaa kuukautta pidempään tarvitsemaan. Passin pitäisi kuitenkin olla muutaman päivän sisällä valmis ja tämä ilouutinen minun tulee ilmoittaa ravintolapäällikölle. Sitten alan katsoa Youtubesta fine dining -opetusvideoita samaisella kirjaston netillä, koska minä tiedän asiasta tasan ”ota anna oikealta, tarjoa aina vasemmalta”. Toisaalta hyvin sillä on ennenkin pärjätty.
Oma episodinsa on ollut myös työvaatteiden hankkiminen. Mustat dress pantsit täytyy löytää ja nappaskengät. Onneksi olen noin 17 senttiä keskimääräistä australialaisnaista pidempi ja muuten kohtuullisen pientä kokoa, niin lahkeet jäävät aina kymmenen senttiä liian lyhyiksi. Kengänkoot ovat täällä lyhyitä mutta leveitä, joten tuntikausien metsästämisen jälkeen olin edistynyt projektissa tasan en yhtään. Onneksi ylihuomenna saapuu suoraan Pirkanmaalta mukava kuljetusmuuli, joka suostuu diilaamaan minulle uskolliset ballerinani, joilla voin sitten ravintolasaleissa tepastella ilman että tarvitsee amputoida varpaat.
Housuja olen myös etsinyt useamman tunnin, lopulta yksi hyvä malli (joskin lyhyellä lahkeella, mutta minä luovutin jo) löytyi Sydneystä niinkin eksoottisesta liikkeestä kuin H&M. Omaa kokoani ei ollut, mutta asiakaslähtöinen myyjä suostui varaamaan minulle uudesta kuormasta ja ne olisi nyt tarkoitus noutaa torstaina. Housuista ei ole kyllä kuulunut mitään, joten saa nähdä, saapuuko se kuorma koskaan. Alkaa ahdistaa ihan urakalla, kun käsky töihin voi tulla koska tahansa, mutta alastikaan ei oikein voi mennä, eikä edes niissä mustissa farkuissa. Oman hauskuutensa tuo kesä, kun täällä voi olla 45 astetta lämmintä ja hikisen nihkeään koipeen pitäisi änkeä tiukka, tekokuituinen housu. Oh joy! On se vaikeeta. 😀 Note to yourself: ota aina asiaperttityövaatteet mukaan ihan kaiken varalta.
Australian koti -elämästämme on sen sijaan asiaperttiys loistanut poissaolollaan. Olemme täällä laulaneet kaikkea vanhasta kunnon hoosiannasta aina 90-luvulla Joutsenon kunnan ala-asteella runsaasti käytettyyn ”seraa, seraaa” -kappaleeseen ja vuokranantajamme Sir Richard on varmasti näitä serenadeja kuullut tuohon pari rappusta ylemmäs omalle aurinkoparvellensa. Sir Richardista on sukeutumassa minulle hieman sellainen Kari Hietalahden tapainen hahmo; pelkkä hänen äänensä kuuleminen saa minut äärimmäisen hyvälle tuulella. Setä käyskentelee aina puutarhassaan viikset hulmuten ja käy keskusteluja pullukan koiransa kanssa, jonka nimi on Basil basilika. Lisäksi hänellä on kolme kanaa nimeltään Nicole (Kidman, punainen), Oprah (se psykopaatti, tumma) ja Lulu (nimen etymologia jäi vielä epäselväksi). Aivan paras, me yritämme saada hänen kanssaan selfien kunhan kolmas finski liittyy joukkoomme niintosiaanylihuomenna ja akkavalta kokee kovan kolauksen!
