Wanaka, oi Wanaka

Hejsan igen. Olipa hauskaa saada kommentteja eiliseen tarinointiini, toivottavasti niitä tulee vielä lisää ja pari vastahankaistakin!

Aloin aivan hullutella tämän blogin kanssa kun näin, että 4 prosenttia kävijöistä on Kiinasta (? :D) ja vain 51% Suomesta, joten en tiedä mitä ne loput täältä tiirailee, kuvia I reckon? Joten kolmasluokkalaisen atk-osaamisella yritin venkslata näistä Wanaka-napsuista vähän kirkkaampia ja todellisuutta enemmän vastaavia, sillä mun kamera syö tehokkaasti kaikista maisemista värit. Ihan vain kyseisen kylän kunniaksi, onhan se heti Takakan jälkeen lempparipaikkani tässä maassa! Myönnettäköön: Wanakassa on paremmat maisemat, mutta ihmiset ja ilmapiiri ratkaisevat.

Hello stranger! Google analytics informed me that nearly half of this blog visitors are from somewhere else than Finland. So I tried to put a bit nicer pictures this time from my second favorite NZ town, Wanaka! My computer skills are not that amazing but luckily this place is.

Eteläsaari marraskuu 2015 182.jpg

Tämä nyppylä on aivan keskellä kylää. Parisenkymmentä minuuttia kesti kivuta tuonne ylös ja yhtä monta sekuntia, että kuvan papparainen tuli höpöttelemään mulle ja toivottamaan aurinkoista ja hyvää elämää ja pitkää ikää ja ihan kaikkea mahdollista.

Eteläsaari marraskuu 2015 195.jpg

Ensimmäisellä visiitilläni olin tosiaan sillä ”onnibussilla” liikenteessä, eli patikoimaan päästäkseen piti nostaa peukku pystyyn saksalaisen hostellikaverin kanssa. Ensimmäinen kyyti kohti Diamond Laken -reitin kiipimistä jätti meidät tällaisiin maisemiin odottamaan seuraavaa.

Eteläsaari marraskuu 2015 207.jpg

Tuolla oli aivan samannäköistä kuin Sormusherraleffojen ”they are taking the hobbits to Isengard!” -kohtauksessa. Oon jo antanut eteenpäin mun kuvauskohderaamatun niin en pääse tarkistamaan!

Eteläsaari marraskuu 2015 817.jpg

That Wanaka Tree. Tälle puulle on Instagrammissa oma hästäkkinsä #thatwanakatree, sen takana on hienoja, dramaattisia kuvia tästä oikeasti kahden pienen pajun kokoisesta puunrääpäleestä. 🙂

Eteläsaari marraskuu 2015 888.jpg

Tämä on kakkosvisiitiltä kun puussa oli jo suurempi lehti ja vesi niin lämmintä, että sinne uskalsi pulahtaa. Tällainen lenkkipolku löytyi kun lähti keskustan rannalta talsimaan ”vasemmalle” (en osaa ilmansuuntia!) Wanaka treen kohdalta. Auto ei siis todellakaan ole pakollinen Wanakassa, pariksi päiväksi löytyy käveltävää lähimaastosta ja liftaaminenkin oli tosi helppoa jos tahtoo pidemmälle! Varoituksen sana Raspberry Creekistä: joku tehokas ohjuskärry voi olla tarpeen ainakin sateisten päivien jälkeen… yritettiin sinne, mutta 95-vuoden Estimalla ei ollut mitään saumaa pyyhkäistä jokien (kyllä!) yli.

Hyvinvointi Liikunta Mieli Matkat

Kuinka vanhaksi asti saa reissailla?

 

just married kiia ja martta.jpg

Kuvan vonkale on hyvää matkaa menossa kohti Jyväskylää, meidän sympaattinen skottiwwooffari on koneessa menossa kotiinsa ja ruotsalainen vahvistuksemme, joka saapui tänne samoihin aikoihin kuin minä aikeenaan olla ”kolme-neljä päivää”, aikoo nostaa kytkintä huomenna. Kiwiana family erkaantuu siis omille reiteillensä ja tämä mainio ajanjakso on väistämättä tulossa päätökseen. Haikeaa! Samalla tiedostan kliseisen sanonnan: aika aikaansa kutakin. 

Muistaakseni puntaroin tänne aiemminkin mitä tällä elämällä seuraavaksi tekisi. Mulla on ollut hyvää aikaa miettiä, olisiko nyt oikea aikaa etsiä niitä kuuluisia Oikeita Töitä vakituisella sopimuksella varustettuna ja olen tullut siihen lopputulokseen, että, no, ei. Suomi ei tällä hetkellä ole varsinkaan matkailun restonomeille sopivien työpaikkojen ihmemaa ja töitä saadakseen täytyy olla erittäin motivoitunut ja määrätietoinen. Täytän kuitenkin tänä vuonna 27 vuotta ja Australian work&holiday -viisumin ikäraja on se 30, joten ajattelin yksinkertaisesti käyttää sen mahdollisuuden tänä vuonna. Jos jään Suomeen tai lähden seikkailemaan jonnekin päin Eurooppaa, kuka tietää mitä tapahtuu ja saanko lähdettyä näin kauas rapakon taa uudelleen lainkaan.

IMG_1994.jpg

Ulkomaille muutto vaatii aina hieman vaivannäköä ja järjestelyt kevenevät hieman sillä, että en edes ala rakentaa kotia Suomeen. Mulla on alivuokrayksiö ja määräaikainen työsopimus molemmat voimassa elokuun loppuun asti, jonka jälkeen olen työtön ja koditon. Vaihtoehtona työttömyyden ja syyssateiden aiheuttamalle ahdistukselle on kuitenkin joko lentää keväiseen kengumaahan (aurinkoinen ahdistus ja hetkellinen työttömyys on aina vähän parempi) tai tulla takaisin vaikkapa tänne Takakaan turistiviisumilla muutamaksi kuukaudeksi ja vasta sitten siirtyä Australian puolelle palkkatöihin. Tästä reissusta viisastuneena en muuta miljoonakaupunkiin, jossa 50% tuloista valuu vuokraisännän taskuun, vaan etsin mukavan takakamaisen (kas noin, se on nyt lanseerattu adjektiiviksi) kylän ja asetun sinne.

Aloitan eilen samantyylisen postauksen ja jätin sen julkaisematta – saako näin ”vanha” elää tällä tavalla? Mulla ei ole mitään perinteistä elämäntyyliä vastaan, mihin kuuluu urapolun etsiminen, löytäminen ja asuntolaina, mutta en vielä tällä hetkellä tiedä omia reittejäni ja jokainen päivä voi olla viimeinen, joten miten väärin on mennä sinne mikä tässä hetkessä hyvältä tuntuu? Mää vaan kysyn. 🙂 Kommenttiboksi on auki, olisi kiva kuulla erilaisia tarinoita ja näkemyksiä!

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Mieli Matkat