Edit: Kuvat eivät millään tahdo latautua tänne, joten aika raskas kuvaton avautuminen, pahoittelut siitä!
Helteistä ja kahvintäyteistä huomenta, hyvät ihmiset! Takana on melkein 11 tunnin yöunet ja olo sen mukainen: levännyt, rentoutunut ja positiivinen. Kyllä tämä kiivimaan keikka vedetään niin sanotusti kunnialla läpi, asiat järjestyy aina. Välillä aina usko vähän horjuu, mutta ihan turhaan! Oikeastaan kukaan ei tiedä mitä täällä allekirjoittaneen elämässä tapahtuu, hyvä jos tiedän itsekään, joten nyt seuraa seikkaperäistä reportaasia Eteläsaaren maisemakuvilla höystettynä. Let’s begin.
Marraskuu 2015 oli mahdollisesti elämäni paras marraskuu. Periaatteessa siihen ei paljoa vaadita, sillä yleensä Suomessa sataa silloin vaakatasossa räntää ja auringonpaisteiset minuutit voi laskea yhden käden sormilla. Mieli meinaa painua matalaksi, vaikka mitä tekisi. Tänä vuonna sain kiertää mahdollisesti yhtä maailman kauneimpia kolkkia ilman minkäänlaisia aikatauluja. Vaeltaa vuorilla, nukkua teltassa ja autossa miljoonien tähtien alla, liftata herttaisten vanhojen kiivipariskuntien kyytiin, pestä hiukset kirkkaalla järvivedellä (kaukana rannasta tietenkin, jotta se järvi myös pysyisi kirkkaana!), elää hetken lammas-karja-kana-possufarmielämää, kokkailla kasvisruokaa nurmikolla ilta-auringossa, tutustua mielenkiintoisiin uusiin persooniin, katsoa miten pienet hylkeet ilakoi vesiputouksessa, sohvasurffata ja seilata, ihailla merta ja auringonlaskuja, sekä ihmetellä. Ihmetellä niin maan hemmetisti. Tottakai tiesin, että tämä maa on kaunis, mutta mitkään elo- ja valokuvat ei kyllä tee täyttä oikeutta. Jokaisen sentin arvoinen sijoitus tulla tänne itse ja kokea NZ. Menipä mahtipontiseksi, mutta välillä on mentävä!
Reissureitti kulki ensin lentäen etelään Queenstowniin, sieltä Wanakaan ja sitten itärannikolle Christchurciin. Queenstown on äärettömän suosittu turistikaupunki, siellä voi törsätä erilaisiin extreme- ja vähemmän extreme-aktiviteetteihin ja bailabaila, mutta myös luontoa löytyy. Keskityin siihen, samoin Wanakassa, joka on pienempi, söpömpi ja rauhallisempi. Näiden muutamien hostellissa ja enemmän tai vähemmän vuorilla tallustellen vietettyjen päivien jälkeen hurautin 7 tuntia bussilla Christchurchiin, jossa sohvasurffasin neljä päivää hauskojen ja sarkastisten puolalaisten nuorten (hetkonen, onko minun ikäiset ihmiset vielä nuoria? Tavallaan!) kotona ja pääsin hyödyntämään uskomattoman laajaa puolan kielen sanavarastoani. Host vei mut tuntikausiksi seilaamaan sellaisella pienellä paatilla, mikä oli kaiken jännittämisen alla oikein hauska ja uniikki kokemus! Sain myös perääni yhden kiintiöhullun, kuten lähestulkoon joka reissulla. Onneksi oli ihan vaaraton.
Christchurchissa riittää lyhyempikin aika, mutta mun motiivina oli odottaa, että reissubuddy belgiaano saa ostettua kaikki parasta mahdollista laatua olevat retkielämäkamppeet ja -vaatteet. Tyyppi rakastaa kauppoja ja shoppailua ja ennen kaikkea ostostensa suunnittelua, ja siitä revittiin huumoria moneen kertaan – sen ohella, että se kutsui itseään snobiksi, joten mullakin oli oikeus tuohon mukavaan lempinimeen. Mutta sillä välin kun se vietti yönsä vertaillen erilaisia retkikeittimiä netissä, minä nukuin yöni tyytyväisenä majapaikkana yläkerran portaiston alla ja korjasin toisen työn hedelmät keittelemällä reissussa puuroa sillä markkinoiden parhaalla keittimellä. Ihan koko aika Chch:ssa ei toki mennyt kaupoissa – ehdittiin tehdä retkiä Banks Peninsulaan ja testailla autoa, joka myöhemmin päätti hajota keskelle tietä, mutta aluksi toimi tosi hyvin!
Christchurchista alkoi sitten kolmen viikon turnee, jota en suinkaan aio kirjoittaa auki päivä päivältä, olkaa huoleti. 😀 Voisin tehdä vaikka kolme koostetta kustakin viikosta? Meidän reitti meni Chch-Akaroa (Banks Peninsula)-Kaikoura-Picton-Nelson-Kaiteriteri-Abel Tasman-Murchison-Punakaiki-Hokitika-Arthur’s Pass-Fairlie-(Timaru)-Tekapo-Mt. Cook-Twizel-Ohau-Wanaka-Glenorchy ja Queenstownista lensin takaisin ”kotiin”. Joissakin noista yllämainituista oltiin yö tai useampi ja osassa tehtiin vain piipahdus – aika monta yötä tuli vietettyä leirintäalueilla kaukana kaikesta. Tällaiselle reissulle oma auto on aivan välttämätön – busseilla matkaamalla on aivan mahdotonta päästä telttaelämään kiinni. Siispä taas hiljainen kiitos universumille, että löysin ajokykyisen reissukaverin, jota ei tehnyt kertaakaan mieli tappaa, vaikka vietettiin pitkä aika lähestulkoon 24/7 samassa elintilassa. Ja elossa yhä olen minäkin. All good!
Nyt tämä sangen jouluinen kesälauantai on valunut jo ns. ehtoon puolelle, mutta ei haittaa – mukava vain olla. Tämän viikon aikana kuuntelin herätyskelloa aamuviidelta ja tein yhteensä reilu 45 tuntia töitä. Huomenna jatkuu taas ja ennen ensi vuotta mulla on näillä näkymin 2-3 vapaapäivää. En todellakaan valita, vaikka pienellä budjetilla tuo marraskuun retki tuli tehtyä niin jokainen dollari takaisin on tervetullut! Mulla kävi uskomaton tuuri tässä kämpänmetsästyksessä, sillä reissun aikana laittelin viestejä kiivitytön kanssa, jolla oli tarjolla vapaa huone viiden kilometrin päässä mun työpaikka nro 1:sta. Huone vapautuu 20.12. ja siihen saakka saan asua ”varastohuoneessa”, josta maksan 100 dollarin viikkovuokraa. 20.12. eteenpäin maksankin itseni kipeäksi kun hinta tuplaantuu.. mutta niin tuplaantuu myös neliöt ja saan oman parvekkeen. Sivuhuomiona: $100=63e, siispä reilun 500 euron kuukausivuokra. Tämä on normitaso. Tervetuloa edulliseen Aucklandiin! 😀
Tämä talo on ihan mieletön, todella siisti, valoisa ja kotoisa ja meillä on oma appelsiinipuu, lampi, grilli, yrttitarha,salaattipuskia ja komposti! How cute is that. Kysyin, olisinko voinut jatkaa asumista mun bunkkerissa, koska siten olisin säästänyt ihan hirveästi, mutta kämppikset haluaa pitää sen ainakin toistaiseksi varastona, vaikka ehdotin, että voin kyllä asua siellä kaiken kaman keskellä… Ongelma on se, että mun hotelliravintola ei pitänyt lupauksiaan – mun oli tarkoitus saada kokoaikatyö, mutta pitkän taistelun jälkeen sain vain sopimuksen osa-aikaisena. Käytännössä tulen kuitenkin luultavasti saamaan noin 30 tuntia viikossa, mutta minun matematiikalla se ei riitä kuin välttämättömyyksiin, eli vuokraan ja ruokaan.
Suunnittelin siis olevani töissä ja säästäväni täällä Aucklandissa pari kuukautta ja sitten suuntavani takaisin Eteläsaarelle, mutta saa nyt nähdä kuinka käy. Joulukuu on onneksi turvattu, sillä autan kaupalla joulukiireissä ja ravintolasta on vuoroja melkein joka päivälle, mutta valitettavasti osa niistä on lyhyitä 4-5 tunnin pätkiä. Jos kuitenkin yhteensä molemmista töistä saisin jatkossa vaikkapa 35 viikkotuntia, se tekisi 35*4=140h kuussa kerrottuna uskomattomalla $14.75 palkalla (plus 8% lomaraha kaupan töistä, ja ravintolasta sama maksetaan kun lopetan siellä – pidän huolen, että myös maksetaan) = noin $1750 verojen jälkeen eli noin 1100e. Tämäkin on hieman yläkanttiin, sillä kaupan töistä maksan veroja n. 20% ja laskin tuon summan 15% perusteella, koska ravintolasta maksan reilun 10%. Jos on kaksi työtä, toisesta menee enemmän veroja, aivan kuten Suomessakin, mutta täytyy yrittää myöhemmin sumplia osa niistä takaisin.
Mutta siis aika raadollista, heh. Sanomattakin selvää, että ravintola- ja kaupanalat ei ole ihan kaikista parhaimpia missään päin maailmaa, mutta koska en aio enää hakea uusia töitä tästä kaupungista, aion keskittyä positiivisiin puoliin. Halusin nakuttaa ylös ihan konkreettisia lukuja, koska sangen suuri osa WH-viisumilla tulijoista työllistyy tämäntyyppisiin hommiin. Vinkkivitosena voisi olla tulla tänne vähän isommilla säästöillä ja yrittää saada toimistotöitä, joista maksetaan noin 20% enemmän. Toisaalta: toimistotöissä ei saa liikuntaa eikä ilmaista ruokaa (mainitsen myös vastajauhetun luomukahvin 🙂 ja se saattaa olla yksinäistä. Ihmisten parissa aika kuluu nopeasti ja aamuvuoroista vapautuu jo kahdelta iltapäivällä. Nautin mun pyörätuokiosta klo 6 aamulla ja ensimmäisestä kahvista, jonka nyt jo jonkinsorttisella menestyksellä osaan pyöräyttää!
Nyt siis vain nautin tästä väliaikaisesta kodista, lämmöstä, valosta ja kaikenlaisista ilmaisista hauskuuksista, joita Auckland tarjoaa. Tänään esimerkiksi suuret puistofestarit, jonne pakkaan pian vähän eväitä ja lähden pyöräni kanssa huristelemaan kohti keskustaa. Yksi hankinta täytyy kuitenkin tehdä, uudet juoksulenkkarit, joten yritän metsästää Asicset jostain joulualennusmyynneistä. Noin muuten en tarvitse juuri mitään ja koska parsakaali ja tomaatit ei maksa tällä hetkellä juuri mitään, tulevat pari kuukautta on helppo sniiduilla. Haaste otettu vastaan!
Riittäisiköhän nämä löpinät nyt alkuunsa? En sano joulusta mitään, kun oma mielenmaisema on lähempänä juhannusta. Syntymäpäivä pari viikkoa sitten hujahti sekin kuin huomaamatta Facebookin onnitteluja lukuunottamatta, kiitos niistä!
A tiny opening up what I’m up to now. Working quite a bit, trying to save money which is not easy in Auckland when working in the sector that gets paid the least. 😀 But challenge accepted, I will just not buy anything else than food and new running shoes that I really need and hope for the best. My mission is to go back to the South Island by the end of the summer or so, not sure when. For a moment I just want to live in this beautiful flat I found surrounded by our own orange tree, herb garden and cute things like that. It feels good in here which is the most important thing!
