Heipähei! Maha täynnä maapähkinävoita, rusinoita, linssi-kikherne-porkkana-bataatti-kukkakaali-lehtikaali-chiasiemen-juustomössöä, omenaa, raakasuklaata ja Quest-patukkaa on hyvä tulla vähän niin sanotusti fiilistelemään elämätä. Muuttuu pian ankeaksi ja kyyniseksi, jos semmonen harrastus unohtuu arjessa, nii. Ja kyllä ihan oikeasti söin äsken kaiken tuon, eikä siinä ollut kuin vasta viidesosa päivän ravinnosta. Hirveä jumppamania on päällä ja syyä pittää!
Olin siellä kabareessa, vai kabaretissa, no kuitenkin! Tuli laitettua ailaineria ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ja keskusteltua väliajalla australialais-malesialaisen rouvan kanssa hänen kuuden viikon reissustaan Hämeenkyröön. Paratiisi päällä maan kuulemma. Helmi-maaliskuun taitteessa. Mitäpä minä siinä vastaan väittämään, kyllä itsekin mielummin olisin siellä raikkaassa ilmanalassa, kuin sadekaudella esimerkiksi täällä tai vaikka juuri Malesiassa.
Itse esitys oli aivan loistava ja pomon piikkiin meni kaikki juomatkin. Sitten se vaati, että menemme toveri-T:n kanssa vähän rimpsalle ja kuskasi meidät Cable Beachille anniskeluravintolaan ja meni itse bongaamaan meteoriitteja. No siellä sitten anniskeltiin, saatiin tavallaan uusia ystäviä, mutta ilta päättyi melko lyhyeen, sillä minua ei päästetty yökerhoon. Syy: mukanani ei ollut passia. Oli ajokorttia ja passikopiota ja kaikkea muuta identifikaatiota, mutta oli korkea riski olemassa, että olen alaikäinen! Lyhyehköstä illasta huolimatta oli infernaalisen raskasta tehdä sunnuntai töitä.
Bust Out! Laadukkaita instagramraepalloja tulee nyt eetteriin, mutta ei se haittaa. Minä niin pidän kaikista tällaisista kulttuuririennoista. Musikaaleista, baleteista, näytelmistä, keikoista, kaikista! Terveisiä vaan Antille, jos luet tätä. Tulen Ouluun taas pian!
Ei tähän aurinkoonkaan kyllästy. Inasen liian kuumaa alkaa kohta olla, mutta onneksi olen melkein joka päivä töissä ja ilmastointi pelaa. Jos on vapaa, voi mennä rannalle mammimaan ja merituuli puhaltaa. Jokainen d-vitamiinisäde pitää nyt imeä, sillä saattaa taas talvella joutua olemaan puoli vuotta ilman. Puoli vuotta. En ole ollut talvessa kohta kolmeen vuoteen.
Sitten sain vielä postipaketin Saksasta. Puolen kilon tonkka hunajaa! Kuukauden se pyöri matkalla ja ihme ettei jäänyt tulliin. Kuplamuovista löytyi vielä sellainen pieni matkakokopurkki. 😀 En ole ikinä nähnytkään tämän lähettäjää, pitää varmaan mennä morjestamaan. Nyt on hirveä ressi, miten ehdin ikinä tuhota tämän. Syömään ei pysty, niin täytyy läträtä hunajanaamioita ja pitää pannukakkupaardeja.
Lopuksi pitää vielä korostetusti ilahtua, miten mukavia asiakkaita meillä on. Viime ajat olen luonut suhteita queenslandilaiseen mummuun ja pappaan, joille olen myynyt vaatimattomalla parilla tonnilla erilaisia matkailupalveluita. Eiköhän heistäkin kuoriudu vielä sijaisvanhemmat. Pomon sanoessa your step parents, sijaisvanhemmat. Siis suuren ikäluokan pariskunnat, jotka ravaavat toimistolla mun juttusilla ja lähtiessään melkein kyyneleet silmissä kiittelevät kaikesta. On täällä yksi hieman äkäinenkin pappa ollut, joka ei meinannut olla onnellinen, vaikka kävin henkilökohtaisesti pelastamassa sen dromen palmusta valtavalla haavilla.
En ole pitkään aikaan käynyt työmatkoilla, joten täytyy vielä soitella muutamat yritykset läpi. Ilmatyynyaluksella (piti ihan googlettaa, mikä hovercraft on kotimaaksi) haluan vielä huristamaan ja katsomaan dinosauruksen jalanjälkiä. Kamelilla pitää ratsastaa auringonlaskuun ja jos sellainen aboriginaaliherra veisi minut vielä bushtucker -retkelle niin avot!
