Tuosta alempaa löytyy sellainen melko ”tällaista täällä on” -kertomus, mutta koska minulla on nyt harvinaisena herkkuna wifi, aion tuutata vielä toisenkin julkaisun eetteriin! Höystän tämän kuvilla toiselta työmatkaltani, joka suuntautui Kimberley Wild -nimisen matkanjärjestäjän kanssa Windjana Gorgeen ja Tunnel Creekiin. Aina jos pääsee reissulle niin on hypittävä hiekan pöllytessä.

Olen kolmipäiväisessä evakossa hostellielämästä. Sitä tulee kohta täyteen kolme kuukautta eiherranjestassentään. Siellä sitä on 450 euron kuukausivuokralla kestetty inhottavaa keittiötä, jonoja suihkuun, jonoja lainaamaan paistinpannua, melua ja mekkalaa ja 200 nuorta enemmän tai vähemmän aikuista samoissa tiloissa. On näkynyt möhömahaisia huumediilereitä ja kellonympäri töitä painavia pieniä aasialaisia. Mutta on myös ollut hyviä ruokapöytäkeskusteluja, uusia kavereita ja hauskoja illanviettoja. Puolensa ja puolensa. Kokemus on ollut erilainen ja kasvattava.

Makean veden rokotiili ottaa lepiä Windjana Gorgessa. Nämä ei ole kovin verenhimoisia otuksia ja pieniä ovat. Suolaiset veden krokot ovat monta kertaa isompia ja murhanhimoisia.

Tämän viikonlopun olen viettänyt töissä. Olen asunut täällä toimiston takana ja toveri-T tuli kaveriksi erakkolomalle. On oma kylppäri, keittiö, wifi (!!!), elokuvakanavia, ilmastointi, pakastin ja kaikki mitä ihminen nyt tarvita saattaa ja joita ei todellakaan hostelleista aina tai lähes koskaan löydy. Olen pyörittänyt koko paikkaa ja hoitanut kaikkien muidenkin työt omani ohella, sillä kaikki muut ovat viikonlopun vietossa! Huomenna saan vapaapäivän ja suunnistan juomaan hyvää kahvia ja syömään hyvää ruokaa ja ohentamaan tilinauhaa, mikä seitsemässä päivässä kerttyi.

Pomon kanssa pidimme yli puolentoista tunnin palaverin. Jänniä aikoja edessä. Toimin työtehtävissä, jotka ovat suoraan restonomin tutkintokuvauksesta ja jatkossa vielä enemmän. Oli jo aikakin. Vielä muutama kuukausi sitten odotin sitä maagista hetkeä, että olen jossakin vaiheessa oman alan tehtävissä ja saan hienosti kehittää ammatillista itseäni. Ja kas, sitä olen saanut kohta kolme kuukautta tehdä, eikä ole tarvinnut koko aikana paria tuntia pidempään siivota. Score!

Seuramatkarekkabussiasia. En henkilökohtaisesti ole niiden suurin ystävä, koska tykkään enemmän hitaasta matkustamisesta, mutta tämäkin kyseinen reissu on kätevä ratkaisu nelivedottomille ja kiireisille ihmisille. Noin 200 eurolla saa täyden päiväreissun, jolla näkee kaksi luonnonihmettä ja hyvin paljon punaista hiekkaa ja boab-puita.

 Seuramatkoilla tosin on parhaat papat aina!

Vaikka oli seuramatka, niin onneksi pienille kävelyille pääsi! Mieluiten tuolla toki sompailisi koko päivän ja kaksikin. Windjana Gorgen vieressä on leirintäalue. Käytiin myös Tunnel Creekissä, 750m pitkä hieno luola missä talsittiin pimeässä polvenkorkuisessa vedessä otsalamppujen kanssa ja bongailtiin fossiileja seinistä ja makean veden krokotiilejä vedestä.

Kotiin pääsi iltakymmenen jälkeen ja koska retki starttasi jo 6.30, tällaisella eläkeläisellä meni ainakin kolme päivää toipua tällaisesta rutistuksesta. Kilometrejä tuli mittariin oppaan mukaan 840km!