Surkua ja suunnitelmia

Kuusi päivää jäljellä täällä Katoombassa ja mielialat heittelevät enemmän kuin raskaana olevalla naisella! Meidän kotikolon kolmas asukki suunnistaa huomenna Suomeen, minä ja toveri-T lennämme keskiviikkona Perthiin ja nyt vasta menee jakeluun, että tämä melkein puolen vuoden yhteiselo on ohi. Ei ole enää työpaikkaa, eikä kohta enää kotiakaan, missä olisi aina iltayöllä valot päällä ja puurokattila tulilla. Viimeisen puolen vuoden aikana on ollut monenlaisia menetyksiä, joista en toki kehtaa huudella internettiin, mutta jotka vaikuttavat mielialaan ja asioista innostumisiin. Ehkä kuitenkin Perthissä tuhansien kilometrien päässä täältä kaiken uuden edessä tapahtuu joku käännös ja peiton alla angstaamisen sijaan alkaa kiinnostaa tämän maan tutkailu ja uusien kokemuksien metsästäminen. Olen saanut hienon lempinimen ”Muusi” ja tämä muusi on iloinen, ettei tarvitse tällä kertaa tussuttaa yksin jatkossakaan, vaikka ”perhe” pieneneekin.

Perthistä meidän on tarkoitus tehdä roadtrip noin 2400 kilometriä pohjoiseen aina Broomeen asti. Siellä olisi tarkoitus mennä töihin, jos kyseistä pikkukaupungista jää sellainen fiilis. Olen lukenut, ettei kaduilla kannata paljoa köpötellä yksin iltaisin, mutta täytyy tarkastaa, onko tuolla väitteellä mitään totuuspohjaa. Eihän kellään ruudun siellä puolen olisi tietoa? Hirveän hyvä olisi, jos osaisi ajaa autoa vasemmalla puolella ja voisi vain ostaa täräyttää jonkun kunnon kiesin ja pösötellä menemään. Mun suunnitelma B tällä hetkellä on kuitenkin suunnata Broomesta Darwiniin ja sieltä Cairnsiin etsimään farmityötä. Basilikapaikka olisi ottanut minut töihin jo ensi viikolla, mutta koska Perthin lento on jo ostettu ja suunnitelmat selvillä, vastasin farmarille, että katsotaan tilannetta uudestaan toukokuussa. Voisin mennä kokeilemaan, mihin asti landepaukkuja riittää, mutta ensin on pakko saada muitakin muistoja tästä maasta työnteon lisäksi, tai tulen entistä hullummaksi. 😀

Sääennuste näyttää kaikeksi onneksi aurinkoista pariakymmentä astetta loppuviikoksi, joten voidaan keskittyä metsäjormailuun ja niiden kavereiden kanssa hengailuun, jotka työmaalta irtoavat.  Valkaistiin koko kämppä tänään jo kloriitilla, jotta viimeinen loppusiivous olisi mahdollisimman nopea. Meidän jälkeen Copperbeechille muuttaa joku paikallinen poju, joten onnea vain hänelle talven kanssa… Vuokraisäntämme kuitenkin käski pitää puhelinnumeronsa tallessa ja suositella häntä muille suomalaisille, joita kämppä kiinnostaisi. ”I like the Finns!” En tiedä onko tämä kylä kenenkään muun ämpärilistalla, mutta ainakin me viihdyimme. Yritin kovasti kuvittaa muuten turhanpäiväistä tekstiä syksyisillä vuorikuvilla, mutta eihän tämä kirjaston netti ole edelleenkään puolellani. Lännessä netistä saattaa joutua maksamaan jopa 10 dollaria tunti, joten mua on jo alkanut jännittää, löytyykö mistään paikkaa, joka suostuisi lataamaan kuvia!