Työmyyräarkea Australiassa

Tiistai on toivoa täynnä täällä Down Underissa! Olen saanut ensimmäisen työviikon päätökseen ja juhlin viikon ainoaa vapaapäivääni pyykkäämällä ja siivoamalla niin intensiivisesti, että sulake paloi ja kolmas pyykkilasti jäi pesukoneeseen jumiin. Pyykkääminen on meidän residenssissämme aivan oma projektinsa, sillä pienikin linkoaminen laittaa masiinan loikkimaan. Jonkun on siis aina oltava istumassa sen päällä pesuohjelman kriittisten vaiheiden aikana.

Viime viikkoon sopi muutakin draamaa hammaskeissin lisäksi. En ollut yhtään tyytyväinen työsopimukseen, mikä fiinihotellista läntättiin käteen. Palkka oli aussistandardeilla hyvin matala, eikä mistään viikonloppu-, ylityö- tai iltalisistä mainittu mitään, pyhäpäivistä puhumattakaan. Puolustuskannan jälkeen esinaisemme tuumasi, että huppis, sehän on väärä sopimus. Hän tarkoitti meille palkkaa, joka on ”annualized”, eli 25% korkeampi kuin normaalisti olisi, mutta palkka on joka viikko sama. Tuo 25% ekstraa kattaa siis eri lisiä. Vuosipalkka on noin 45 000 dollaria, eli tuntipalkka noin 22,70 dollaria (reilu 16 euroa). Pyhäpäivistä saa lisäksi yhden lomapäivän, jonka voi ottaa lähtiessään myös rahana. Vissiin tällainen systeemi on palkanlaskijalle helpoin. Palkan päälle tulee tippejä kuulemma keskimäärin 150 dollarin luokkaa kuussa ja toki jos joku vieras antaa käteistä käpälään niin sen saa pitää. Pitäs vissiin selvittää vielä veroprosentti.

Mun teoria on, että yrittivät toki ensin huijata meitä, mutta muokkasivat sopimusta huomattuaan, miten valtavan käteviä työntekijöitä me toveri-T:n kanssa olemme. Minä ainakin olisin lopettanut tuolla hyvin nopeasti, jos olisi pitänyt 18,25 dollarilla kiinteästi uurastaa. Joulu on tulossa ja olisivat ongelmissa, jos kumpikin päättäisi nostaa kytkintä. Jos metsä kuitenkin huutaa meille ystävällisesti, niin ilman muuta mekin takaisin!

Töissä on ollut oikein mukavaa, varsinaisesta uurastamisesta ei voi vielä edes puhua. Niin sanotut back of house -vuorot ovat varsinkin olleet aika leppoisia, koska kiireisin sesonki ei ole vielä alkanut. Muutaman päivän päästä saattaa hyvinkin olla leppoisuus kaukana ja jouluna onkin sitten parasta tietää kaikesta kaikki, koska kellään ei ole aikaa neuvoa. Työkaverit ovat hyvällä tavalla hulluja melkein kaikki ja yksi kokki pyysi kaljalle jo ensimmäisessä vuorossa. Tuntuu ilman muuta mukavalta, että ottavat porukkaansa, eivätkä pidä meitä päkpäkkereinä, jotka kuitenkin vaihtavat kohta maisemaa. Me olemme jo ihan oikeita ihmisiä, kaikilla on kuntosalijäsenyys ja oikea osoite!

En uskalla vielä liikaa ilakoida, ennen kuin näen ensimmäisen palkkakuitin. Siihen asti täytyy olla mielissään kaikesta muusta, kuten lämmöstä ja onnistuneista mantelimaitolateista. Olen jo kuin mikäkin barista, koska kahvini kelpaavat tarjoiltavaksi viiden tähden hotellissa. Toisin kuin ravintoloissa yleensä, tuolla pääsee myös aina puolen tunnin tauolle. Köpötän yleensä puistoon eväideni kanssa – suurta luksusta kun saa syödä rauhassa, eikä lusikallista siellä ja toista täällä työn lomassa.

Semmoista arkea tänne siis. Aamupäivällä joko kuntosalille tai kauppaan, iltapäivät ja illat ja joskus iltayötkin töissä. Sydneyssä on ollut 35 astetta, täällä vaatimattomat 28 ja öisin sopivan viileää, ettei peitto ole koskaan liikaa. Tarinoin tämän tässä meidän terassilla, nyt pitää nostaa kytkintä wifiä ja kahden ruokakaupan turneeta kohti! Huomenna soi kello aamulla 5.50 ja hattukahvilasta starttaa taas uusi työviikko. Bring it on vaan.

Edit: Suunnittelin kuvia mukaan, mutta kirjaston wifi on eri mieltä. Ei sitten. :D

Edit numero kaksi: Tulikin juuri viesti, että ei tarvitse mennä huomenna töihin hattukahvilaan. Juuri tätä se on, jos on casual-työsopimus. Töitä suattaapi olla tai sitten ei, eikä toimeentule ole ikinä taattu. Saattaa olla merkittynä kahdeksan tunnin vuoro, mutta kahden tunnin jälkeen saatetaan lähettää kotiin. Resortissa meillä on full time -sopimukset 38 tuntia per viikko, mikä on aika luksusta.