Viimeistä viedään New South Walesissa

Huomenna se on menoa! Tätä päivää on periaatteessa odotettu kuin kuuta nousevaa, mutta niin on hyvä – olisi hieman ikävä lähteä, jos ei ihan kuitenkaan vielä tahtoisi. Nyt todellakin tahdon, enää on pakkaus ja siivous edessä ja sitten huomenna halipatsuippaa. Katoombasta on nyt jemmassa jos jonkinlaista muistoa ja tavoistani poiketen heräsin tänään jo yhdeksältä ryystämään kahvia meidän terassilla ja puuskuttamaan jäähyväislenkin pitkin kylän mäkiä. Nyt ollaan vilkaisemassa kirjastossa, että mikä Perth ja länsirannikko. Asukkaita on tuolla Länsi-Australiassa keskimäärin 0.8 neliökilometriä kohden, mutta lehmiä löytyy melkein kymmenen. Vertailun vuoksi Suomen asukastiheys on reilu 17 henkeä per neliökilometri, lehmistä en ole niin varma. Kartalla kaikki näyttää olevan ”ihan siinä vieressä”, mutta Google Maps paljastaa etäisyyksiksi aina vähintään tuhat kilometriä.

Sanon tässä pienet jäähyväiset hetkeksi ihan vain siksi, jos en hetkeen pääse tai välttämättä edes halua internetin ihmeellisen maailmaan. Olen varautunut siihen, että tarjolla ei välttämättä ole minkäänlaista kuuluvuutta, tai jos on niin siitä saa maksaa majoitusyön verran. Tulen sitten tänne paapattamaan jossakin välissä. Ehkä jostain löytyy maaginen nettiparatiisi, jossa voisin tuutata eetteriin kuvia kuluneelta puolelta vuodelta. Jos ei, niin nähdään kun nenä näkyy!

Teissä ja joissa on jotakin hyvin ihmeellistä, Nipsu mietti. Kun katselee niiden kulkua, tulee sydän rauhattomaksi ja kaihoisaksi ja tuntee valtavaa halua olla jossain muualla; lähteä mukaan katsomaan, mihin ne loppuvat. – Tove Jansson