Y como te va? Elikkä miten mennee?
Hyvää melkein-myöhäisiltaa. Tulin vähän jorisemaan mihinkään mitenkään liittymättömiä asioita. Sain vinkin ohjelmasta, jolla saa pienennettyä kuvia, mutta nyt ei ole aikaa opetella sitä, päällä on pieni tietokoneallergia! Takana on kaksi vapaapäivää, mikä tuntui oikein luksukselta. Olen ollut pyöräilemässä, hengailemassa Suomesta tupsahtaneen toverin kanssa, tänään Pihalla, eli Piha-nimisellä rannalla ja satamassa auringossa lulluttelemassa. Yksi työkaveri asuu kolmen korttelin päässä ja meillä sattui olemaan tänään yhteinen vapaapäivä ja työkaverin kämppiksellä auto, niin oli helppo karata kaupungista. Toimin ”mallina” riipuksille, pärstäni saattaa ilmestyä jossain itäeurooppalaisessa surffilehdessä, mutta toivottavasti ei.
Täällä alkaa olla jo hyvinkin lämmintä, varsinkin kun pyöräilee joka paikkaan. Pyöräily onkin ollut lähestulkoon ainut liikuntamuoto, mutta ravintolassa tulee käveltyä koko ajan ja kannettua asioita, joten eikös sekin käy kuntoilusta? Haluaisin liittyä kuntosalille, mutta tässä lähellä ei ole mitään järkevää ja jos maksan kuukausimaksua, ahdistun siitä, etten ehdi käydä neljää kertaa viikossa. Joten sovin itseni kanssa, että pyöräily ja lenkkeily riittää – juokseminen on tosin ollut tauolla ikuisuuden, sillä sopivia uusia lenkkareita ei ole löytynyt. Minun perheenjäsenet haluaisivat varmasti laittaa tililleni pienen syntymäpäivä+joulumuistamisen dollareiden muodossa, right? Sijoituskohde kantaa nimeä Asics! 😀
Ristiriitaiset tunnelmat täällä bisnespääkaupungissa jatkuvat. On hieman sellainen olo, että heitän tätä kiivimaa-aikaa hukkaan asumalla kaupungissa, vaikka voisin asua Eteläsaarella jossakin sympaattisessa tuppulassa, kuten vaikka Wanakassa. Mutta haluanko käyttää kaiken vapaa-aikana etsimällä sieltä töitä? En. Varsinkin kun en todellakaan ole uniikki, Eteläsaarella on kymmeniä tuhansia kaltaisiani valmiina töihin kuin töihin, ja mun on mahdotonta lähteä täältä ilman ainakin kahden viikon varoaikaa (kämpästä ja töistä irtisanoutuminen, pyörän myynti, jääkaapin tyhjäksi syönti(!)). Olen nyt varannut paluun Suomeen kesäkuun alkuun, mutta sekin mietityttää… olisi pakko saada kesäksi töitä Suomesta ja se vasta helppoa onkin. Eläköön epävarmuus! (Täällä cityssä kuitenkin tapahtuu koko ajan, vinkuisinko sitten pikkukaupungissa, kuinka ei tapahdu mitään?)
Sen kuitenkin tiedän mitä viikonloppuna teen. Huomenna lähden kaupalle muutamaksi tunniksi töihin ja sieltä 5-6 tunniksi ravintolaan. Käyn nukkumassa kotona 4-5 tuntia, sitten takaisin aamuvuoroon ja sieltä muutamaksi tunniksi kaupalle. Joulun ja uuden vuoden olen töissä myös, onneksi sain joulupäivän työvuoron vaihdettua iltaan, joten pääsen jouluilemaan meksikolaisten daamien luokse, eikä tarvitse herätä viideltä aattoillan ruokakinkereiden jälkeen. Ei mulla toki joka päivä tällaista ole onneksi! Varustauduin koitokseen ostamalla megasäkin pähkinöitä on-the-go-välipaloiksi, mutta pussista näkyy enää pohja? Mystistä.
Summa summarum: kaikki hyvin täällä. Ei todellakaan ole nälkä eikä kylmä eikä alun traagisia ongelmia nimeltä ”liika vapaa-aika”!