Lisää siitä kesästä

Sopivasti päivään, jona jäinen tihku teki kipeää vasten kasvoja. Päivään jona työnsin fillarin umpihangessa kotiin nenän valuessa verta ja silmien vuotaessa. Kohta keittiöön tekemään minttusuklaajuomaa ja pestoleipiä. Sitä ennen hiukan kesää.

Ensin mun ehdoton lempparikuva näistä. Yleensä rakastan värejä, mutta valokuvissa usein toimii paremmin rauhalliset otokset. Kiva yksityiskohta on myös tuo pieni seitti.  Tästä tulee jostain syystä mieleen joku hautajaiskukka. Muistaakseni tämä puskee meidän takapihan kivirappusten välistä joka kesä yhtä sitkeästi – eikä sitä kukaan siitä ole poiminut.

 

Sitten tämä toinen, jotain mukavaa lisäfiilistä ja kontrastia tuovat nuo herkät karvat/ nukka. Kuva ei pääse ehkä ihan edukseen pienennettynä. Tausta ei näytä niin sulavalinjaiselta ja kauniilta.

 

 

 

 

Nämä kaksi seuraavaa ei ehkä ole kuvina enempää kuin ”ihan ok”. Mansikoista kuitenkin välittyy niin vahva kesäfiilis ja tuo toinen assosioituu mummolaan, maalaismaisemaan, pellon pientareelle…

Niin, valokuvallahan on monta tarkoitusta:  Se voi olla visuaalisesti kiva, herättää muistoja, toimia muistiinpanovälineenä, tukea tekstiä…  Nämä kuvat herättävät niitä muistoja.