äidin huonounisuus

Nyt täytyy kyllä hieman avautua omasta nukkumisesta ja toivoa, että saisin vähän vertaistukea takaisin. Niin kuin jo aiemmin kerroin (tässä postauksessa) Beada nukkuu nykyään tosi hyvin, mutta minä en. Jostain ihmeen syystä herään aamuyöstä ja loppuyö on enemmän tai vähemmän pyörimistä tai huonoa unta tai pahimmillaan jopa valvomista. En ymmärrä mistä se johtuu ja pidemmän päälle alkaa todellakin tuntua arjessa. Ihan hölmöltä tuntuu, kun kaikki mahdollisuudet olisi hyviin uniin, mutta ei. 

Kaikki muut hommat vielä sujuvat, mutta univaje vie kyllä voimia ja treenaamiseen ei tahtoisi riittää potku, vaikka tiedänkin kuinka hyvää se tekee. Nyt olenkin koittanut liikkua aamupäivällä, kun jaksaminen on parhaimmillaan. Vaikka tuo nyt ei ole tässä se suurin ongelma tietenkään ja muutenkin kiitollinen olen siitä kuinka hyvin muuten asiat on. Mutta kyllä univaje pidemmän päälle on vaan aika raskasta. Siitä ei pääse mihinkään.

Onko kukaan muu huomannut omassa unessaan tällaista?

Toisaaalta ehkä tässä on vaan ollut niin paljon kaikkia isoja asioita, että vie aikansa ennen kuin elämä tasaantuu ja vauva ylipäänsä tietysti muuttaa kaikkea niin paljon… Koitan ainakin olla liikaa miettimättä, liika pohtiminen tuskin ainakaan auttaa asiaa yhtään. 😀