ajatuksia hyvinvoinnista

Aloitin kolme viikkoa sitten Fitfarmin Fitmama -ohjelman, joka on suunnattu raskaana oleville, imettäjille ja äideille muutenkin. Ruokavalioni on ollut aivan liian herkkupainotteinen aivan liian pitkään. Olen kyllä perus terveellisten elämäntapojen noudattaja ollut aina, mutta viime vuodet herkut ovat olleet turhankin isossa roolissa ihan arjessakin koristamassa ruokavaliotani.

Painoa minulle kertyi raskauden aikana yhdeksän kiloa, josta jäi oikeastaan vain yksi kilo synnytyksen jälkeen. Paino ei niinkään ole minulla se ongelma, mutta muuten hyvän fyysisen kunnon saavuttaminen ja herkuton ruokavalio kyllä.

Ohjelma sisältää ruokavalion lisäksi, kuusi eri lantionpohjalihastreeniä sekä vaunutreeneistä lähtien erilaisia vartiaatioita liikunnalle. Huonojenkin yöunien jälkeen olen ajatellut syöväni ja liikkuvani ohjelman mukaan, koska nämä lisää jaksamista ja yllättäen tämä ajatus on toiminut myös motivaationa. Ohjelma on ollut mielestäni hyvä ja todella helposti sovellettavissa. Perus ruokaa ja riittävästi, jotta pysyn kylläisenä lähes koko ajan. Silti tuntuu, että olo kevenee. Sen verran olen itse laistanut ohjelmasta, että pidän herkkupäivän kerran viikossa. Haluan nimittäin pysyviä elämäntapamuutoksia diettaamisen sijaan.

Suurimpana motivaationa minulle kuitenkin toimii fyysisen jaksamisen ja hyvän olon saavuttaminen. Vaikka minulla ei ole painon kanssa ongelmia, olen omalla mittapuullani huonossa fyysisessä kunnossa vuosien sairastamisen jälkeen. Minulle tämä ei ole pelkästään toipumista synnytyksestä ja raskaudesta vaan kuntoutumista. Kuntoutumista jaksavaa kroppaa ja mieltä kohden.

Olen toki kuntouttanut itseäni todella ahkerasti monen vuoden ajan, jotta pystyn kävelemään tänä päivänä. Sen lisäksi, että olen joutunut opettelemaan kävelyn uudelleen, kehoni on käynyt läpi vuosien sairastamista ja isoja operaatioita. Olen nimittäin toipunut keuhkoverenpainetaudista sekä halvaantuneesta jalasta. Tästä syystä en ole pystynyt kehittämään kuntoani aikaisemmin ja nyt olenkin todella innoissani pelkästään siitä, että voin treenata ja saada jaksamista kaikkeen tekemiseen lisää. Siinäpä onkin oikeastaan se minun miksi – syy siihen miksi jaksan ja ennen kaikkea miksi haluan syödä terveellisesti ja liikuttaa kehoani.

Minulla se syy on aika painava ja siksi myös motivoiva. Tarpeeksi motivoiva syy auttaa tavotteiden saavuttamisessa, mutta myös tarpeeksi vahva usko omaan onnistumiseen. Uskoa itseen ja omaan tekemiseen vaaditaan mielestäni ihan yhtälailla kuin sitä kuuluisaa syytä tehdä asioita.

Mitään ennen ja jälkeen kuvia ei ole tulossa, mutta mitä väliä sillä on. Tärkeintä on miltä tuntuu ja miten itse kokee oman kehonsa.