ensimmäinen raskaus
Some ja ihana pallomaha sen jo paljastaa muutenkin, mutta kiva vielä täällä blogin puolella paneutua tähän raskauteen vähän enemmänkin. Pikkuista odotellaan kovasti syntyväksi, vaikka on tämä odotusaikakin ollut niin ihanaa ja jännää kaikinpuolin.
Meillä raskauden alkuaika meni enemmän ja vähemmän väsymyksen peitossa, mutta muuten tosi hyvin sekin. Tosin nyt jälkeenpäin ajateltuna, olin myös aika hämmentynyt. Selkeää pahoinvointia tai muitakaan oireita ei erityisemmin ollut ja sen takia aluksi aika pitkäänkin mietin vähän väliä, että ”olenkohan mä nyt edes raskaana”, vaikka se ihan alusta asti selvä juttu olikin. Kaikki kävi vain niin äkkiä ja oli vain yksinkertaisesti niin epätodellista.
Raskaus on menossa nyt viikolla 29 ja olen voinut edelleenkin todella hyvin. Olen jaksanut tehdä kaikkea ja olenkin pyrkinyt touhuamaan, liikkumaan ja muutenkin tekemään kaikkea mahdollista kivaa nyt vielä kun on yhtenä kappaleena, vaikka odotankin vauva-arkea hirmuisen paljon. Liikuntaa ja perusterveellistä ruokaa pidän tärkeänä, jotta vauvan vointi, oma palautuminen raskaudesta ja olo pysyisi mahdollisimman hyvänä. Mutta toki voinnin ja jaksamisen mukaan. Tosin en ole noista stressaillut, enkä oikeastaan muistakaan tähän raskauteen liittyvistä asioista. Tottakai välillä on käynyt kauhukuvat mielessä, kun sitä nyt aina kuulee jos jonkinmoista tarinaa. Mun mielikuvitus on tosi vilkas ja sillä olenkin alusta asti päättänyt, että niin kauan kun mulla on omasta ja vauvan voinnista hyvä tunne, aion luottaa siihen. Eihän meillä loppujen lopuksi ole oikein muuta vaihtoehtoa tai sit pelätä voi kyllä ihan mitä vaan ja koko ajan, jos sille tielle lähtee.
Kaiken kaikkiaan nämä kuukaudet on kyllä älyttömän hyvin valmistellut kroppaa ja mieltä äidiksi tulemiseen. Mulla ei ole ollut mitään sen erikoisempia mielitekoja tai hormoonien heittelyjäkään, mutta kyllä sen huomaan, että on ollut erilaisia vaiheita mitä milloinkin on miettinyt. Esimerkiksi sitä on tullut mietittyä, miten parisuhde muuttuu ja sitä että, sit sitä ei olekaan pelkkä tyttöystävä täällä kotona vaan myös äiti. Paljon ollaan poikaystävän kanssa näistä asioista juteltu ja se on ollut tosi kivaakin vähän valmiiksi miettiä millaisia ajatuksia ja arvoja tulee meidän perheessä sitten olemaan.
Mä olen oikeastaan tosi yllättynyt siitä kuinka samanlaisena elämä on koko tähän astisen raskausajan jatkunut. Odotin paljon vaikeampaa oloa jostain syystä. Muutosta on oikeastaan ollut vain positiiviseen suuntaan. Nyt on niin paljon ihanaa odotettavaa ja elämälle taas ihan uudenlaista suuntaa. Toki täytyy muistaa, että jokainen ihminen ja jokainen raskauskin on varmasti erilainen. Sillä ajattelenkin, että just nyt kun voin näin hyvin, nautin täysillä. Elämä osaa mennä välillä sit ihan toiseenkin suuntaan ja niinä hetkinä voi käyttää näitä ihania hetkiä voimavaroina.
”On vain kaksi päivää vuodessa, jolloin ei ole mitään tehtävissä. Toinen on eilinen ja toinen on huominen. Tänään on siis oikea päivä Rakastaa, Uskoa, Elää.” Dalai Lama
<3 Anna-Matilda