Vauvan tuoksuinen arki on saapunut taloon, emmekä voisi olla onnellisempia. Vauva on tänään tasan kaksi viikkoa vanha. <3

Esikoisemme syntyi luomusynnytyksen voimin kaksi päivää yli lasketun ajan. Oli heinäkuinen tiistaiaamu, kun heräsin ennen poikaystävääni ja tiesin, että tänään vauva syntyy. Innostukseltani maltoin antaa Eetun nukkua, koska tiesin, että unta tullaan tarvitsemaan. Minä tartuin luuttuun ja siivosin koko talon, jotta olisi ihana kotiutua sairaalasta vauvan kanssa.

Puolen päivän aikaan lähdimme sairaalaan jo hyvissä ajoin mietojen supistusten tuntuessa. Sairaalaan päästyäni, päätin mennä äitiyspolin vastaanotolle tietäen lääkärini olevan paikalla, kyselemään muutamia asioita. Silloin vielä lääkärini kanssa ajattelimme, että voisimme lähteä käymään kotona ja tulla sitten takaisin kun supistukset voimistuvat. Supistukset alkoivatkin voimistua tasaiseen tahtiin ja kotiin lähdön sijaan menimmekin äitiyspolilta suoraan synnytyssaliin ja vauvamme syntyi sairaalaan tulosta noin viidessa tunnissa.

Kokemus oli toki mielettömän rankka, varsinkin ilman tehokkaita kivunlievityksiä, mutta samalla niin täydellinen ja ihana. Juuri sellainen mitä olin salaa mielessäni ajatellut. Rauhallinen, sujuva, ainutlaatuinen.

Eetu oli maailman paras tuki koko synnytyksen ajan ja kätilöt sekä lääkäri niin ihania sekä osaavia. Ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia, jonka jälkeen meidän elämän kiistatta suurin lahja, täydellistäkin täydellisempi prinsessa, 3260g ja 48cm, syntyi.

Vaikka synnytyksestä jäi minulle ihana muisto, valehtelisin jos väittäisin sen olleen helppoa. Juuri ennen ponnistusvaihetta kipu oli niin kova, että ajattelin etten edes pysty koko hommaan. Onneksi kuitenkin olemme sitkeempiä kuin ikinä uskommekaan ja mieli on se joka luovuttaa ensimmäisenä, vaikka niitä supervoimia vielä itsestä löytyykin.

Minulle oma perhe on paras asia elämässä, elämän tarkoitus, suurin haaveeni ja nyt se on toteutunut.

-Anna-Matilda