H-hetki lähestyy kovaa vauhtia! Olen samalla niin innoissani, että vauva on kohta täällä ja jo nyt hieman haikeinkin mielin siitä, että kohta mun rakas vauvamaha on poissa. Vaikka pakko myöntää, että paljon enemmän odottaa kuitenkin tuota ensimmäistä. On tämä kyllä niin ainutlaatuista aikaa ja olen super kiitollinen, että saan kokea raskauden. Varmasti mun ajatuksiin vaikuttaa se kuinka hyvin pääsääntöisesti olen voinut, että jaksaa näin positiivisesti ajatella.

Eniten sitä kuitenkin odottaa, että saisi oman rakkaimman pienen syliin, tutustua ja kokea hänet tässä. Nähdä hänen kasvavan ja elää elämää perheenä. Ihan ihmeellisen mahtavaa, että kohta meitä on kolme. <3

Synnytystä odotan välillä jopa innoissani ja välillä aika isollakin jännityksellä. Toisena hetkenä luotan, että kaikki menee hyvin ja on aika seesteinen fiilis asiasta ja toisena hetkenä mietin ja huolehdin, että meneehän kaikki varmasti hyvin. No onneksi tässä on vielä kaikenlaista mitä haluaisi tehdä ennen vauvan syntymää, niin saa ajatuksia hyvin muihin juttuihin.

Vielä on noin kolmisen viikkoa laskettuun aikaan ja ”tehtävälistalla” (jota en kylläkään ota kovin vakavasti :D) on kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin hommaa. Onneksi niissä isommissa hommissa toimin täällä kotona vaan työnjohtajana, haha. Meidän etupiha on laatoittamatta ja siihen olisi tarkoitus vielä sellainen tehdä. Tässä välissä on pakko hypätä asiasta ihan kukkaruukkuun ja kysyä, että kuinka moni muu höyryää näin epäolennaisista asioista vauvan kannalta näin lähellä laskettua aikaa? Välillä huvittaa itseänikin, kun päässä pyörii pihakivetykset, rima-aidoitukset, pihamökin rakentaminen sun muut. 😀

No mutta palatakseni asioihin, joita tehtävälistalla olisi vauvan kannalta (ehkä sopii paremmin tähän aiheeseen). Turvakaukalon telakka täytyy asentaa autoon, lajitella muutaman kokoiset pienimmät vaatteet laatikkoon, ostaa vaippoja ja muita pikkutarvikkeita ja samalla laittaa hoitotaso kuntoon, laittaa vauvan sänky valmiiksi ja pakata sairaalakassi. On kyllä kivaa valmistautua vauvan tuloon, vaikka en siitä mitään stressiä otakaan. Ymmärrän sen, että vauva tulee kun tulee ja ne hommat mitkä on tekemättä kerkeää kyllä myöhemminkin.

Olen jaksanut touhuilla edelleenkin kaikenlaista, mutta alaselkä kipeytyy kyllä nyt aika herkästi. Unet on välillä tosi sikeitä ja pitkiä ja välillä taas herään kuuden seitsemän maissa ilman mitään syytä. Meidän vauva on aika rauhallinen tapaus ja ei sinänsä liikkeillä pidä minua hereillä, mutta joku muu tuntematon asia välillä kyllä pitää.. blaah. Väsymys vaivaa aina välillä ja lantion seutu on selvästi muutostilassa ainakin ajoittaisista säryistä päätellen.

Loppuun täytyy vielä mainita ihanasta Raskauskeijun imetyskorusta, joka kuvassakin näkyy. Imetyskoru tuntuu omaankin käteen tosi kivalta ja voin kuvitella sen olevan todella sitä myös vauvalle. Raskauskeijun imetyskoruja on paljon erilaisia, mutta minä valitsin korun, jossa on vaaleanpunaista ja puuta. Koru on hempeän kaunis ja mikä parasta vauva voi sitä turvallisin mielin pitää suussaan sen turvallisten materiaalien ansiosta.

Niin jänniä aikoja tässä elellään. Täytyy vielä sekin sanoa, että on ollut ihana seurata erilaisista blogeista ja instasta myös muiden raskausmatkoja. 🙂 Hyviä hetkiä viikonloppuun kaikille!

”Vaatii enemmän energiaa olla huolissaan kuin luottaa.”

-Anna-Matilda