Teksti pitää sisällään myös hieman henkilökohtaisempia ajatuksia menneestä ja tulevasta.

Nyt voi sanoa, että huomaa olevansa raskaana. Tämä melkein kymmenen kilon etureppu painaa nimittäin jo sen verran. Liikunnassa on täytynyt viimeisen kuukauden aikana alkaa ottaa iisimmin, ei sillä, että mikään himoliikkuja olisin ollut viimeisten vuosien aikana muutenkaan. Olen siis sairastanut vakavasti useamman vuoden ja sen takia on tuntunut, varsinkin alku- ja keskiraskaudesta, että nyt alkaa vasta oma kunto pikku hiljaa palautua ja jaksaa taas liikkua kunnolla. Kunnon voittajafiilis ollut siis – haha. Vähän nurin kurin ehkä on mennyt, mutta mikäs siinä. Nykyään voin oikein hyvin, mutta toipuminen on vienyt vuosia. 

Jännä miten itsekin herää vasta näin kirjoittaessa siihen, kuinka pitkän matkan sitä onkaan tullut, vaikka se ei muiden silmiin näykään. Ja se on se syy, miksi haluan sitä myös jakaa. Kukaan muu kun ei tiedä toisten taisteluista. Saan itse muiden selviytymistarinoista tsemppiä ja tästä syystä pikku hiljaa ajattelin sopivissa kohdin kertoa myös omaa tarinaani. Ja halusi tai ei, onhan viime vuosien taistelut vain yksinkertaisesti osa sitä mitä olen. Olen kyllä avoin asiasta, mutta useimiten haluan keskittyä hyvään ja siitä syystä jättää vaikeat asiat sinne elämän vaiheeseen minne ne kuuluikin.

Täällä ilmoittautuu siis yksi tyyppi, jolla elämä ei todellakaan ole ollut vain ruusuilla tanssimista, mutta jo jonkun aikaa elämä on näyttänyt parhaita puoliaan ja uskon, että paljon hyvää on tulossa. <3

Palatakseni tähän liikunta-aiheeseen, pyrin siis liikkumaan päivittäin. Käyn (lähes) joka päivä vähintään kävelylenkillä, johon sisältyy tosi hyviä mäkiä ja sen lisäksi olen tehnyt lihaskuntoa ulkona, joko terassilla tai lenkkipolun varrella. Aiemmin kävin pari kolme kertaa viikossa salilla, mutta nyt jo jonkin aikaa olen liikkunut pääasiassa ulkona. Painoja toki ei ole sillä lailla kuin haluaisi, mutta luovuus kunniaan. Parhaillaan nostelen vaikka kiviä ja teen niistä jonkun pikkujumpan itselleni. 😀

Olen nyt raskausviikolla 35 ja ainakin minulla vointi vaihetelee kyllä ihan päivittäin, välillä olen ihan tosi pirteä ja välillä taas hetkittäin tuntuu, että ei jaksaisi tehdä yhtään mitään. Lenkit yritän pitää mahdollisimman reippaina, mutta vointi lenkkienkin aikana vaihtelee. Voinnin mukaan täytyy mennä ja aina voi onneksi hidastaa tahtia. Yllä olevissa kuvissa on liikkeitä joita teen. Pyrin tekemään koko kroppaa erilaisilla liikkeillä, lukuunottamatta suoria vatsalihaksia. Aika kevyesti saa kyllä ottaa jo tässä vaiheessa ja jos jokin liike tuntuu pahalta, olen sitä suosiolla keventänyt tai jättänyt kokonaan pois. Aina kyllä keksii jonkun uuden liikkeen tilalle. Mielestäni tärkeintä on, että vain liikkuu ja kuuntelee omaa vointiaan.

Olisi kiva kuulla miten siellä muut voi ja liikkuu raskausaikana. Tämän ei ole tarkoitus olla mikään vinkkivitonen postaus, vain ennemminkin haluan jakaa asioita, koska itsekin saan tsemppiä muiden tekemisestä. 🙂 

Aurinkoista torstaita kaikille!

-Anna-Matilda