pohdintaa liikunnan ja levon välisestä balanssista

Mikä on sitten sopiva määrä lepoa? Mikä on hyvä tasapaino liikunnan ja levon välille? 

Elämä on yhtä ja ainaista tasapainoilua kaiken kanssa. Syömisten, liikkumisten, töiden, vapaa-ajan, lasten, parisuhteen ja ihan kaiken kanssa. Lista on varmasti loputon. Koko ajan pitäisi olla jotain, mutta samaan aikaan nauttia ja olla onnellinen. Tasapainoilu on se juttu, elämän kultainen keskitie. Kuulostaa helpolta, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Itseä on yllättävän vaikea tulkita ja kuunnella. Se voi ottaa joskus paljonkin aikaa.

Aloin pohtimaan mikä on se hyvä määrä lepoa ja mikä vastaavasti hyvä määrä harjoittelua ja mistä sen voi tietää. Kukaan toinenhan ei voi tätä tulla sinulle kertomaan, muuta kuin tietenkin esimerkiksi alan ammattilainen teoriassa, joka on oikein hyvä ohjenuora asioihin. Mutta silti jokainen kuulee omaa kehoaan parhaiten, jos vain antaa aikaa sen kertoa mikä on sinulle parhaaksi.

Syy miksi pohdin näitä asioita ja miksi haluan jakaa ajatuksiani asiasta on se, että olen itse joutunut todella miettimään levon ja harjoittelun välillä tasapainoilua. Joskus aiemminkin olen hieman kertonut taustastani, joka on mennyt useamman vuoden vakavan sairastamisen parissa. Ja nyt näin jälkeen päin terveenä on hyvä pohtia asioita ja mitä oppia menneistä ajoista on jäänyt käteen. Jouduin kamppailemaan kahden todella vakavan ja vaikean terveydellisen ongelman kanssa pitkän ajan. Kun kroppa on erittäin huonossa kunnossa taistellen itseään terveeksi, se tarvitsee mielettömän määrän unta ja lepoa. Siihen samaan aikaan jouduin kuitenkin pitkään kestäneistä todella pahoista kivuista ja kropan huonosta tilanteesta huolimatta kuntouttamaan silloin halvaantunutta jalkaani ja huonokuntoisia keuhkojani.

Tässä todella oli sitä tasapainoilua levon ja treenin välillä. Mutta se mitä myös oli, oli aikaa kuunnella omaa kehoa. Se oli kuntoutumisen kulmakivi. Tottakai minulla oli ammattilaiset aina apunani, mutta siitä huolimatta itseni kuuntelu oli ihan avain roolissa. Se opetti paljon. Uskon tuntevani oman kroppani ja vaikeiden aikojen johdosta myös oman mieleni aika hyvin. Sen tiedän, että ilman vaikeissakin ajoissa sitkeää ja välillä todella epämiellyttävää treenaamista sekä tekemistä en varmaan kävelisi tänä päivänä. Ainakaan oikein ja pystyisi tekemään normaaleja liikunnallisia asioita. Silti lepoakin tuli paljon, ja välillä ammattilaisten ohjeitakin enemmän, koska itsestäni tuntui siltä että tarvitsin sitä. Nyt jälkeen päin ajateltuna tehtiin kaikki oikein. Ja miksi minulla on niin vahva tunne siitä? Siksi, koska tehtiin kaikki kuunnellen minua ja minun kehoani.

Siitä päästäänkin siihen, että oikeastihan meillä on tänä päivänä aika helppoa. Jos puhutaan yleistäen ihan rehellisesti terveen ihmisen liikkumisesta. Aina voi valita jaksanko. Hyötyliikuntaa ei juuri tule ja aina on kiire. Kyse on siis mukavuusalueelta poistumisesta ja ennen kaikkea asioiden prioirisoimisesta. Kuinka tärkeänä omaa hyvinvointiaan pitää ja kuinka tärkeänä pitää liikuntaa ja terveellistä ravintoa sen edistämisessä. Sitä on aika ajoin hyvä kysyä itseltään. Itse uskon, että hyvä kunto ja hyvin ravittu sekä lepoa ja unta saanut keho on varmasti hyvinvoivampi ja valmiimpi kestämään pitkän elämän. Uskon myös, että säännöllinen liikunta ja itsestä huolta pitäminen ei ole aina super hauskaa ja ihanaa, se on myös päivästä toiseen puurtamista. Kiitos seisoo myöhemmin hyvässä olossa.

Silti myös paljon on ihmisillä väkisin tekemistä ja sitä, että omaa väsymystään selitellään milloin milläkin. Ja omia kropan kolotuksia vähätellään. Monesti kuulee kuinka ajatellaan väsymyksen johtuvan siitä, että on nukuttu liikaa vaikka todellisuudessa on päästelty vuositolkulla älyttömän vähäisillä yöunilla. Ei ole ollenkaan huono vaihtoehto pysähtyä välillä miettimään tuntemuksiaan. Levon ja unen tarvetta ei arvosteta mielestäni tarpeeksi. Vaikka olenkin sitä mieltä, että ihminen on lähtökohtaisesti aika mukavuuden haluinen ja siinä saa olla tarkkana mikä on mielihyvää ja mikä on oikeasti levon tarvetta, myöskään rajusti väkisin tekeminen ei ole hyvä vaihtoehto.

Uskon, että oma kroppa kyllä kertoo. Ja se myös kestää ihmeellisiäkin asioita. Sen takia ajattelen, että omaa kroppaa kannattaa käyttää. Kokeilla rohkeasti omia rajoja. Kyllä se sitten kertoo tuntuiko hyvältä vai ei. Ja jos ei tunnu hyvältä, tehoja voi aina pudottaa ilman, että lopettaa tekemistä kokonaan. Omaa kehonpainoa ja tarvittaessa hitaasti kävelyä kestää kyllä aika moni meistä, joka päivä. Ja jos itse ei tiedä, kannattaa aina kysyä ammattilaisilta neuvoa ja perehtyä itsekin aiheeseen. Paljon ohjeita ja tietoa löytyy kyllä, vaikka siinäkin on hyvä pitää oma järki kädessä. Oikein tekeminen on kaiken a ja o varsinkin jos lisätään painoa ja haastavuutta liikkumiseen.

Näiden ajatusten myötä super ihanaa viikonloppua just sulle! <3