some – uhka vai mahdollisuus?

Olin viikonloppuna ystäväni kanssa I love me -messuilla. Pidin myös vahingossa hieman sometaukoa. Useastihan sitä haluaisi päivittää juuri sellaisista hetkistä elämässä, kun tapahtuu eniten, mutta samalla olen huomannut haluavani nauttia niistä hetkistä ja päivistä ilman jatkuvaa somepäivittelyä.

Rakasta itseäsi teemaan liittyen olen viime päivinä pohtinut somen vaikutuksia. Tykkään todella paljon täyttää instagram feedia kauniilla kuvilla ja muutenkin fiilistellä ihania asioita somessa. En kuitenkaan voi olla miettimättä jatkuvan toisten elämän seuraamisen aiheuttamaa painetta omaan tekemiseen. Etenkin näin syksyn tullen ja pikkuvauvan äitinä on niitä hetkiä, kun haluaa heittää aivot narikkaan ja vain olla, olla ilman vertailua, nauttia vauvasta, nauttia elämästä.

Lopulta me olemme kaikki ihmisiä ja jossain määrin samanlaisia. Niin kuin tässäkin, uskon, että jaan näitä pohdintoja monien muidenkin kanssa. Vertailua, paineita suorittamisesta ja sitä, että aina pitäisi olla parempi.

Kuvissa se kaikista tärkein, joka saa kaiken muun tuntumaan niin pieneltä. <3

Siksi pohdinkin, miten nämä kuviin kiillotetut palaset jonkun toisen elämästä vaikuttavat meihin. Saako toisen tekemisestä tsemppiä myös omaan tekemiseen vai kasvattaako se vain tunnetta siitä, että pitäisi itse tehdä enemmän?