Huomasin koti-ikävän, joka hitusen väritti marraskuuta. Nautin elostani ja minulla oli älyttömän hauskaa, mutta iso osa ajatuksistani oli Suomessa. Kaipasin kokonaisuutta, johon kuului perhe, ystävät ja pysyvyys. Suomalaisuus, laktoositon jogurtti ja oma paikka.

Ikävää saattoi vauhdittaa opiskelutahdin kiristyminen. Kuun ensimmäiset viikot kulutin kirjaston penkkejä esseitä kirjoittaen.

Marraskuun alussa tein opiskelun ohella myös kivoja asioita:

• Sain kutsun hulvattomaan lautapeli-iltaan. Ystäväni teki meille enchiladoja ja pelasimme ainakin viittä eri peliä.
• Kävin katsomassa European Outdoor Film Tourin elokuvan. Tosi vaikuttava kokemus, googlatkaa!
• Guy Fawkes Night keräsi Glasgow’n suurimpaan puistoon valtavan määrän ihmisiä. Guy Fawkesin on herra, joka yritti 1600-luvun alussa räjäyttää Englannin parlamentin. Nykyään häntä juhlistetaan koko Britanniassa ilotulituksin. Ironista ku mikä!
• Celticin jalkapallojoukkue otti turpiin norjalaiselta Moldelta. Olimme paikalla todistamassa.

En vauhdiltani juuri kuvia kerinnyt ottaa. Alla oleva kuva on kuitenkin aurinkoiselta perjantailta, jona palautin viimeisen esseeni.

Minä, sveitsiläinen Yanna ja ranskalainen Sophie olimme varanneet lentoliput Dubliniin kirjoitusrutistuksen porkkanaksi. Siellä kävimme siis marraskuun puolessa välissä. Reissun alkua varjostivat muualla Euroopassa tapahtuneet iskut. Minä kun oon tämmöinen murehtija, en tahtonut aluksi rentoutua ollenkaan. Sophiesta puhumattakaan.

Pelipaikalle päästyämme vaihtui lomavaihde päälle nopeasti. Minun hostellineitsyyteni vietiin melko lempeästi, vaikka huoneessamme pari moottorisahakuorsaajaa olikin. Muuten paikka oli kiva.

Dublin ja Irlanti olivat oikein kivoja myös. Kaupunki oli oikein symppis. Teimme retken rannikolle Greystonesiin, pyöräilimme Phoenix Parkissa ja joimme bisset P.S. I Love You -pubissa. Vaeltelimme Temple Barissa, hypistelimme hörsyjä ihanissa vaatekaupoissa ja pällistelimme nähtävyyksiä.

Söimme hyvää ruokaa. Ensimmäisenä iltana menimme lähimpään mahdolliseen ravintolaan, sillä ulkona satoi eniten ikinä. Ravintolassa tarjottiin italialaista ruokaa ja paikkaa pyöritti joukko filippiiniläisiä. Uskomattomasta yhtälöstä huolimatta toimi paremmin kuin hyvin. Joimme liikaa viiniä. Toisena iltana söimme keskinkertaista ruokaa, mutta nautimme ensiluokkaisesta seurasta. Viereisen pöydän viisikymppiset herrasmiehet hinasivat tuolinsa pöytäämme. Kolmantena iltana ruokalistalla oli irlantilainen erikoisuus, pork stew, ja tuopit Guinnesia. Mainitsinko jo aamupaloista? Läheisessä kahvilassa pannareita ja kaurapuuroa ja kahvia ja leipiä ja täydellisyyttä.

Paluu sateiseen Glasgow’hun tuntui paluulta kotiin. Omaa kämppää ja kämppistä oli muutamassa päivässä ehtinyt tulla ikävä. Oho. Kirjoittaessani noin huomasin, että mulla on kuukauden aikana ollut usein ikävä. Kai minussa on jokin taipumus, kaipaan johonkin omaan pesään, turvalliseen ja tuttuun.

Joka tapauksessa elo Glasgow’ssa jatkui kovaa vauhtia. Kokeet ja lukukauden loppu alkoivat lähestyä. Tein asioita ystävien kanssa mahdollisimman paljon. Teimme pizzaa meidän luonamme. Kävimme joulumarkkinoilla juomassa mulled wineä. Juoksimme juoksukerhon kanssa vipat juoksut ja niiden päätteeksi pistettiin pystyyn nyyttärit. Juhlimme ja palauduimme juhlinnasta. Katselimme leffoja ja juttelimme minkä kerkesimme. Teimme kaikkea, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Nyt tuli haikea olo.

Kokeet meni ja lähdön aika tuli. Heipat olivat haikeat, mutta ilmassa oli myös iloa ja toiveikkuutta. Me ollaan aikuisia ihmisiä ja me voidaan koska tahansa tulla toistemme luo. Maailma tuntui pienemmältä.

Glasgow hyvästeltiin joulukuun 19. päivänä. Vietimme pienellä porukalla vielä muutaman päivän Lontoossa ennen Suomeen paluuta. Hauskaa oli, vaikka pari asiaa pistän kuuluisalle note to self -listalleni. Älä enää ikinä yritä tehdä jouluostoksia Oxford Streetillä kolmea päivää ennen joulua, äläkä hyvä ihiminen enää varaile semmoisia epämääräisiä hotelleja.

Sit meninkin kotiin. <3