September in Glasgow

Viimeistä kuukautta viedään täällä Glasgow’ssa. Kuukauden päästä ollaankin jo joulutunnelmissa kotipuolessa, ihanaa tulla kotiin! Tammikuussa muutan Pohjanmaalta Helsinkiin, enkä tiedä mitä hittoa siellä tulen tekemään. No, kuukauden verran nautin vielä skottisyksystäni.

Skotlannista puheen ollen. Vaihtariblogia tästä blogista ei koskaan pitänyt tulla. Syksy täällä on ollut hektinen ja ajattelin pääseväni kirjoittelun makuun vasta Suomeen palattuani.Olisi kuitenkin mukavaa kertoa teille jotain mitä täällä on tapahtunut.

Mennään kuukausi kerrallaan.

SYYSKUU

2.9. lensin Helsingistä kahden muun suomalaisen oikkaritytön kanssa Edinburghiin. En nukkunut edellisenä yönä minuuttiakaan, joten matkanteko oli väsyttävää. Vinkki vitonen, valitse aina lento Edinburghiin. Lennot Helsingistä suoraan Glasgow’hun ovat huomattavasti kalliimpia.

Edinbughin reissusta kerroinkin jo pikaisesti täällä. Vietimme Skotlannin pääkaupungissa muutaman päivän ennen siirtymistä Glasgow’hun. Olimme yötä Abbots House -nimisessä hotellissa, jota voin suositella muille budjettimatkaajille ilomielin. Huoneet oli kohtuullisen siistejä, henkilökunta oli avuliasta ja nauravaista. Viimeisenä aamuna testasimme skotlantilaisen aamupalan hotellilla, hyvää oli sekin. Hienoista miinusta saa paikan sijainti, keskustaan oli matkaa reippaat kaksi kilometriä. Hinnat olivat kuitenkin etäisyydestä johtuen kohdillaan eikä kävely kivassa ympäristössä haitannut.

Edinburgh on kaunis kaupunki. Erityisesti vanhassa kaupungissa riittää nähtävää! Ihmettelimme skottilaista kulttuuria ja totesimme heti pitävämme siitä. Fiilistelimme ja nautiskelimme.

Testasimme pari ravintolaa, heti ensimmäisenä päivänä maistoin haggista. Ken ei tiedä mitä se on, älkööt ottako selvää ennen maistamista. Hurjasta maineestaan huolimatta minusta tuli haggis-fani ensipuremalla. Maistuu vähän maksalaatikolta ja jauhelihamurekkeelta. Toinen mainitsemisen arvoinen paikka on The World’s End. Seinällä olevan diplomin mukaan Britannian parasta Fish & Chipsiä vuonna 2014 sai kyseisestä paikasta.

Glasgow’hun lähdimme parin päivän jälkeen bussilla. Perillä minun ja toisen suomalaisen tytön kohdalla tapahtui muutama odottamaton käänne. Päätimme luopua Suomesta käsin varaamastame asunnosta ja siinäpä sitä sitten oltiin kodittomana Glasgow’ssa. Pakko myöntää, että ohut paniikki iski. Onneksi tuttu paikallinen poika auttoi meitä uuden asunnon etsinnässä. Parissa päivässä löytyikin katto molempien päiden päälle. Ennen homman ratkeamista ehdimme käydä katsomassa paria painajaisasuntoa (toisessa ei lukkoa ulko-ovessa, toisessa tuntematon hlö makasi makuuhuoneessa peiton alla hiljaa) ja nukkua tuntemattoman suomalaisen kellosepän nurkissa. Minä punkkasin vielä yhden viikon latvialaisen tytön sohvalla odotellessani uuden asunnon vapautumista. Hienoa aikaa, NOT. Jälkikäteen naurattaa.

Loppujen lopuksi löysin hollantilaisen pojan kanssa ihan mielettömän asunnon ihan yliopiston läheltä West Endistä. Kävi aikamoinen tuuri sekä asunnossa että kämppiksessä. Meistä on tullut tosi hyviä ystäviä. Parhaillaan istuskellaan sen kanssa ruokapöydän ääressä, kumpikin touhaa omiaan. Kävimme juuri keskustelun ihmissuhteista, se kyseli multa vähän naisen näkökulmaa. Annoin vinkkejä parhaani mukaan. Vaikuta sopivan kasuaalisti kiinnostuneelta ja käytä hymiötä kun sekin kerran käytti. Nyt se nauraa YouTube -videoille naurulla, joka menee mun tietämien naurujen top kolmoseen heittämällä. Aavistuksen verran hihityksen puolelle kallistuva, hervoton ja hulvaton nauru. Tarttuu varmasti!

No niin. Asuntohässäkän laannuttua pääsin keskittymään itse asiaan. Ensimmäiset viikot yliopistolla olivat pääasiassa orientaatiota, ennen kaikkea yliopistoon ja kaupunkiin tutustumista. Sekä yliopisto että kaupunki hurmasivat minut.

Yliopisto järjesti vaihtareille ensimmäisenä iltana ”social eventin”. Tapahtuma oli nimensä mukainen, tapasin tuolloin lähes kaikki täkäläiset ystäväni. Tanssimme perinteisiä kansallistansseja ja joimme olutta. Porukat muodostuivat kovin nopeasti ja monet syyskuiset illat menivät myöhäisiksi uusien ystävien kanssa.

Tein syyskuussa pari retkeä Glasgow’n ulkopuolelle, toinen oli uusintareissu Edinburghiin ja toinen Trossachsin luonnonpuistoon. Kummallakin retkellä olin häkellyttävän onnellisella tuulella. Edinburghissa kiipesimme tällä kertaa Arthur’s Seatille, jonka päältä oli kauniit maisemat kaupungin yli. Söimme leivonnaisia Elephant’s Housessa, kahvilassa, jossa J.K. Rowling tapasi kirjoittaa Pottereita. Mitä minuun tulee, kyseessä oli siis pyhiinvaellusmatka.

Trossachsin reissu puolestaan puhdisti mielen. Olen aina ollut luontoihminen, kiitos perheeni ja harrastusteni. Keskellä vihreää metsää olo vain on niin haikean täydellinen.

Arki lähti nopeasti rullaamaan luentojen alettua. Opiskelen täällä työoikeutta, rikosoikeutta ja kansainvälistä oikeutta. Luennot ovat vaihtelevasti mielenkiintoisia, sama homma kuin Suomessa. Ostin jäsenyyden yliopiston kuntosalille ja testasin juoksukerhoa. Eksyin ensimmäisellä yhteislenkillä. Löysin lähikaupat ja parhaat kuppilat.

Paras viikonloppu syyskuussa oli ehdottomasti meikäläisen syntymäpäiväviikonloppu.Sain ihanan ystäväni Aberdeenista käymään ja pidin ihanat kemut. Ystäväni lauloivat minulle, he olivat kirjoittaneet kortteja ja keksineet osuvia lahjojakin. Kotoa tuli postin mukana liikuttavia kirjeitä ja kortteja. Sain Jussi-kuvioidut sukat, ehdoton lempparilahja. Kankkusta lievitettiin kämppiksen paistamilla pannukakuilla ja hamppareilla. Viikonlopun jälkeen oli välitetty ja onnellinen olo!

Syyskuu meni hujauksessa. Kaikkeen totuttautuessa. Summa summarum, Glasgow’n määrittelin heti minunlaisekseni kaupungiksi. Paljon sanottu Seinäjoen tytöltä. Kokoan Glasgow’n tärpit joskus tässä sitten lopuksi omaan postaukseensa, helpompi niin.

Huh. Hankalaa tiivistää elämää ja kokemaansa. Konkreettisia kuulumisiahan nuo tuossa yllä olivat. Kuukaudessa käytiin läpi monenmoisia tunteita ja koettiin pieniä, merkitykseltään valtavia hetkiä. Ensi jaksossa sitten lokakuu. Tiedän, että jatkokertomukset on kaikista ärsyttävimpiä (erityisesti Aku Ankoissa, tarina jäi aina kesken jännimmässä kohdassa tai edellinen lehti oli hukassa), mutta koittakaa malttaa. Mun pitäisi nyt nimittäin lukea tenttiin.