Hesalainen

Olen ollut helsinkiläinen kohta viikon. Tai hesalainen, jos kuunnellaan kylppäriini peiliin asentanutta miestä. Stadilainen en hänen mukaansa ole kuulemma vielä pitkään aikaan.

Olen asettunut tänne parhaani mukaan. Nyt minulla on kirjastokortti, kuntosalijäsenyys ja kaksi kuukautta rajatonta matkustusaikaa matkakortilla. Uusi työpaikka on tuntunut kivalta. Joukkoliikenteen käyttö on sujunut kohtuullisesti. Käsitykseni siitä, mitkä matka voisin yhtä hyvin kävellä, on hämärtynyt. Liian helppoa hypätä dösän tai sporan kyytiin. Tänään kylläkin myöhästyin lääkäristä, koska en löytänyt oikeaan bussiin.

Olen kartoittanut asuinympäristöäni, joka on tosi kaunis. Täällä asuvia ystäviäni olen nähnyt paljon. Ollaan juotu yhdessä. Joidenkin kanssa viiniä, toisten kanssa ylihinnoiteltua kahvia Esplanadilla ja muiden kanssa piimää yliopiston ruokalassa. Olen myös yllättynyt siitä, miten moneen tuttuun olen törmännyt myös sattumalta. Mullahan on täällä ihmisiä!

Jännittävä kaupunki ja vaihe. Luulen, että saatan viihtyä.