Lähtövalmiina

Pikkuleijonat ja pakkasta 30 astetta. Arvaatteko missä maassa ollaan?

Lukukauteni Glasgow’ssa on takanapäin, kotiinpaluusta on nyt aikaa kaksi viikkoa. Kirjoittelen viimeisistä skottikuukausistani teille myöhemmin. Nyt on akuutimpaa päivittää vanhentunutta tietoa.

Mä muutan nimittäin Helsinkiin ensi perjantaina. Hesaan! Lakeuksilla oon elämäni viettäny ja ny sitä pitäis sitte sinne isolle kirkolle. Vuosi 2016 alkaa siis uudessa kaupungissa, uudessa asunnossa ja uudessa työssä. Tunnelmat ovat toiveikkaat ja hyvällä tavalla jännittyneet. Saas nähdä miten siellä pärjätään.

Elämän siirtyminen uusiin kuvioihin tulee oikeaan aikaan. On olo, että nyt mennään eteenpäin ja rytinällä. Päällimmäisenä on hyvä fiilis. Tässä kuluneiden päivien aikana olen kuitenkin monta kertaa meinannut pillahtaa itkuun ihan vain siksi, että sisällä on myös oudon haikea tunne. Kyynelet eivät johdu surusta, eivät ehkä onnestakaan. Ne johtuvat kummallisesta kaihosta ja muutoksen voimasta. Vaikka odotan malttamattomana uusia seikkailuja, haluaisin samalla pitää vanhat, turvalliset asiat ennallaan. Jospa minä voisin käydä tutkimassa tuota maailmaa, ja te voisitte odottaa minua täällä.

No nii-i. Eihän se nii mene ja kyllä minä sen tiedän. Minä muutun ja niin muuttuvat muutkin tahoillaan

Ei auta kuin suostua tähän järjestelyyn.