Lisää asioilla juoksemista tutkinnon tunnustamisen kanssa

Keskiviikkona minua odotti uusi virasto ja asioilla juoksu -päivä. Aloitin aamun pankista, sillä tutkintotodistuksen maksu oli vielä suorittamatta. Onneksi maksun voi suorittaa mihin pankkiin tahansa. Pankkien jonot saattavat olla tosi pitkiä, joten harrastin valikointia ajansäästämiseksi, ja vasta kolmannessa pankkikonttorissa tärppäsi ja jonossa oli vain yksi ihminen. Viraston maksut tulee suorittaa aina pankkiin ja käteisellä. Tutkintotodistukseni tunnustaminen maksoi 49€. 

Pankista jatkoin kääntäjän toimistolle hakemaan tutkintotodistukseni juridista käännöstä. Kääntäjälle maksoin 67€. 

Sitten suuntasin valtion palatsiin virastoon. Toisin kun maanantaina, virastossa ei ollut ketään tänään enkä joutunut odottamaan vuoroani. Kävelin virkailijan pöydälle ja latelin pyydettyjä papereita. Kaikista papereista piti antaa kopio – kopio henkilökortista ja residenttikortista, kopio alkuperäisestä tutkintotodistuksesta ja kopio käännöksestä. Koska tulin suoraan kääntäjältä, en ollut kopioinut käännöstä. Virkailija intti kopiota. Sanoin, että paperi on originaali mutta ei se haittaa, he voisivat käyttää sitä. Ei, se ei käynyt, hän tarvitsee kopion käännöksestä. Minua neuvottiin keräämään paperini pöydältä ja palaamaan sitten kun minulla olisi kaikki tarvittavat paperit ohjeen mukaisesti. Kysyin missä voisin mahdollisesti tehdä kopion tässä lähellä ja virkailija kertoi, että kadun toisella puolella on kioski. 

Virastossa ei tietenkään kopioita tehdä, edes rahasta. Kopiointimahdollisuus kioskissa kuulosti oudolta, mutta ei auttanut kuin suunnata kadulle ja etsiä kioski. Lähestyin kadun toisella puolella olevaa punaista lehtikioskia. En millään uskonut että heillä olisi kopiokone siinä pienessä, kahden neliömetrin tilassa. Mutta kas, kioskin perältä löytyi kun löytyikin kopiokone. Kysyin voisivatko he kopioida minulle kaksi sivua. Vanha pappa ja mamma kertoivat, että vaikka heillä onkin tuo kopiokone tuossa, niin kopioita ei sillä voi tehdä. Konetta ei voi laittaa kiinni pistorasiaan juuri nyt, koska muutoin koko kioskin sähköt menevät. He ohjeistivat minut lähimpään kopiointikeskukseen 15 minuutin kävelymatkan päähän. 

Kadun toisella puolella oli muutama kiinteistönvälitysyritys ja ajattelin käydä kysymässä heiltä ensin, ennen kuin suuntaisin keskustaan ja takaisin. Onnekseni ensimmäisessä toimistossa suostuivat kopioimaan käännökseni, eivät huolineet maksua ja toivoivat etten kertoisi asiasta koskaan kenellekään – he eivät omilta töiltään joutaisi palvelemaan virastosta tulevia ihmisiä. 

Palasin iloisena takaisin virastoon, otin uuden vuoronumeron ja sain kutsun saman virkailijan pöydälle. Nyt minulla oli kopiot kaikista tarvittavista papereista ja näiden lisäksi vielä hakemus tutkinnon tunnustamiseen sekä pankin leimaama maksupaperi. Virkailija ohjasi minut takaisin odotussaliin ja kertoi, että vuoronumerollani kutsuttaisiin todistamaan paperit oikeiksi. Melkein unohdin jo että yliopistoni tarvitsee vielä rekisteröintitodistuksen, jolla pääsen aloittamaan opintoni. Virkailija kertoi, että esitettyäni paperini toiselle virkailijalle voisin palata ilman jonoa hänen pöydälleen, ja hän laatisi minulle tämän todistuksen. 

Palasin odotussaliin odottamaan vuoroani toiselle virkailijalle. Hän kävi paperi paperilta läpi tunnustamishakemukseni ja pyysi minua näyttämään hänelle kaikista papereista alkuperäiset kappaleet. Tämä vaihe oli se vaadittu legalisointi, jota EU:n sisäisille papereille ja todistuksille ei tarvinnut tehdä. Paperit nähtyään hän skannasi kaikki sivut koneelle, tulosti minulle todistuksen, josta kävi ilmi että paperit on esitetty ja hakemus laitettu eteenpäin opetushallitukselle. Palasin vielä ensimmäisen virkailijan pöydälle hakemaan rekisteröintitodistuksen yliopistolle. 

Kävin keskiviikkona myös poliisiasemalla kyselemässä opintotukihakemuksen laatimisen aikana ilmenneestä ongelmasta residenttikorttini kanssa. Apua en kuitenkaan saanut, koska ulkomaalaisosasto palvelee ainoastaan 9-14 ja olin liikkeellä liian myöhään. Uusi visiitti poliisiasemalle olisi tiedossa heti seuraavana päivänä torstaina, koska se olisi toiseksi viimeinen työpäivä ennen opintotuen haun päättymistä. Ehdin jo huolestua, etten saisi hakemusta sisälle ajoissa ja soitin opetusministeriöön joka käsittelee opintotukihakemukset. He kertoivat, että jos en saisi poliisiasemalla ongelmaani hoidettua, voisin hakea opintotukea manuaalisesti yliopistoni apurahayksiköstä. 

Lähdin käymään yliopiston toimipisteellä. Kysyin onko heillä apurahayksikköä: valitettavasti Malagasta sellaista ei löydy vaan se sijaitsee Madridissa. UNEDilla on toimipisteitä ympäri Espanjaa, mutta päätoimipiste ja yliopiston oikea sijainti on Madridissa. Sain kuitenkin puhelinnumeron, johon voisin soittaa huomenna, torstaina, sillä tämäkin yksikkö palvelee 9-14. Koska olin aikaisemmin päivällä käynyt virastossa ja saanut mukaan tutkintoni tunnustamisen rekisteröintitodistuksen, ajattelin näyttää sen jo nyt. Virastossa olivat täyttäneet todistukseen ”oikeuttaa osallistumaan espanjalaisen yliopiston pääsykokeisiin” vaikka en ollut menossa pääsykokeisiin, vaan suoraan opiskelemaan tutkintoa. Virkailija sanoi kuitenkin todistusta täyttäessään, että he laittavat tämän tekstin jokaiseen rekisteröintitodistukseen. Hyväksyykö yliopistoni sen näin, riippuu ihan yliopistosta. Yliopiston työntekijä katsoi kauhulla paperin keskiosasta löytyvää isolla kirjoitettua tekstiä, ja totesi että enhän minä ole menossa pääsykokeisiin. Ehdotin että soittaisimme Madridiin ja kysyisimme, miten paperista löytyvä teksti tulkitaan siellä – onko se suoraan ei-ei, vai jäisivätkö odottamaan opetushallituksen tunnustamista sillä välin kun opiskelen. Madridin hallinnollinen puoli palvelee myös 9-14, joten huomenna torstaina minua odotti vielä yksi visiitti yliopistolle. Joko paperini kävisi näin, tai lähtisin anelemaan uutta todistusta virastosta.