Palataan vielä hetkeksi viime viikkoon, jossa juoksin virastosta toiseen ja paikasta kolmanteen, määränpäänä yliopistoon kirjoille pääsy ja opintotuen hakeminen. Koska Espanja, niin ihan kaikki ei mennyt niin kuin olisin toivonut: opintotukea en voinut hakea residenttikortin tunnusnumeron kanssa ilmenneestä ongelmasta ja en vielä päässyt yliopistoonkaan kirjoille, kun virastosta saamani tutkintotodistuksen rekisteröintipaperin mukaan voin hakea yliopiston pääsykokeisiin. 

Torstai, viimeinen arkipäivä ennen pyhää. Suuntasin poliisiasemalle selvittämään residenttikortin tunnusnumero-ongelmaa. Opintotukea haetaan opetusministeriön sivuilla, ja heti alussa nimen ja paikallisen henkilötunnuksen, NIE-numeron täyttämisen jälkeen, täytyy todentaa oma identiteetti poliisin myöntämällä henkilökortilla, tai minun kohdallani residenttikortilla. Kortin toiselta puolelta löytyy arkistointinumero, jota opetusministeriön sivu ei huolinut. Soitin asiakaspalveluun ja minua oheistettiin sen verran, että numeroita pitäisi olla 8 – kortissani niitä on 7. Puhelimessa neuvottiin lisäämään 0 eteen, mutta se ei muuttanut mitään.

Poliisiasemalle siis. Odotukset eivät olleet korkealla – neuvonnassa harvemmin neuvovat tai auttavat ja todennäköisesti ohjaavat soittamaan tai varaamaan ajan netistä asian selvittämiseksi, jonnekin parin kuukauden päähän ja minulla oli sopivasti aikaa maanantaihin asti. Poliisiasemalla seisoin jonossa ja kuuntelin kuinka virkailija ohjasi kaikki edellä olevat vierailijat nettisivuille varaamaan aikaa. Hän toisteli kaikille ulkomaalaisille samaa: ¿Entiende? Ymmärrättekö? Kun minun vuoroni koitti ja kerroin asiani tunnusnumerosta joka ei täsmää, ensimmäinen vastaus oli: ”Ette tarvitse tuota numeroa koskaan mihinkään, se on ministeriön sisäiseen käyttöön, arkistointiin tarkoitettu.” Jatkoin, että nimenomaan ministeriön sivuilla sitä pyydetään ja se ei mene läpi. Seuraavaksi herra vastasi lukien kortistani: ”Jos teidän nimenne on Anna X ja osoitteenne tämä kortissa oleva Calle X, numero X, kerros X ja ovi X, niin tämä on teidän residenttikortti ja tämän kortin tunnusnumero on se mikä tässä kortissa lukee.” Jep, kiitos avusta. Jatkoin ja intin vastaan, että numero ei toimi ja voisiko sen tarkistaa, koska ministeriöistä minua neuvottiin nimenomaan selvittämään tämä asia poliisiasemalla. Poliisi pyöritti silmiä, otti paperini ja häipyi suljettujen ovien taakse. 

Jonossa olevat muut ihmiset supisivat ja katselivat hermostuneina minua. Poliisi palasi ja kertoi, että tosiaan joskus on ongelmia näiden numeroiden kanssa, mutta kun lisään nollia siihen numeromäärään asti kuin mitä ministeriön sivuilla vaaditaan, niin kaikki toimii. Mutta kun ei toimi, ja olen jo yrittänyt tätä. Olin osannut varautua tähän. Residenttikorttini on vuodelta 2014, mutta ennen tätä korttia minulla oli toinen kortti vuodelta 2011. Epäilin että Espanjan modernin sisäisen viestinnän ja dokumentoinnin systeemissä olisi voinut käydä kämmi, ja NIE-numeroni olisi edelleen liitetty ensimmäisen korttini tunnusnumeroon. Ehdotin tätä skenaariota poliisille, hän epäröi hetken, mutta suostui lähtemään suljettujen ovien taakse vielä uudestaan, nähtyään tuomani kopion edellisestä kortista.  

Tällä kertaa poliisi oli poissa tovin. Palattuaan tiskille hän kertoi, että saattaa olla että tässä on käynyt joku juttu, mutta nyt kortissa oleva numero on pätevä. Hän kertoi että voisin kokeilla sitä ministeriön sivuilla tunnin tai parin päästä. Jos ongelma jatkuisi, tulisi minun palata maanantaina poliisiasemalle. Hän vältteli kovasti ”virhe”-sanaa, sillä espanjalaiset eivät koskaan myönnä tehneensä virheitä, vaikka tämä kyseinen virhe ei ollut edes tämän poliisin tekemä – kansallisylpeys. Kiitin poliisia ja poistuin katsomatta taakseni. 

Poliisiasemalta lähdin vielä yliopistolle selvittämään käykö virastosta saamani rekisteröintitodistus, jossa lukee että voin osallistua pääsykokeisiin, vai lähtisinkö virastolle anomaan samaa paperia uudestaan, mutta ilman mainintaa siitä mihin voin osallistua. Yliopiston työntekijä oli sama, joka minua oli neuvonut ja edelliseltä viikolta lähtien. Hän soitti nopeasti Madridiin ja selvitti asian – kyllä, todistus käy vaikka siinä ei lue että voin osallistua opetukseen. Voin osallistua opetukseen ja yliopisto odottaa opetusministeriön päätöstä tutkintoni tunnustamisesta. Vielä kerran varoittivat, että jos tutkintoani ei hyväksytä, menetän kaikki rahat ja opinnot. 

Tarkistimme vielä yliopiston työntekijän kanssa, että olin täyttänyt oikein yliopistolle ilmoittautumiseni UNEDin sivuilla. Ja vihdoin – kaikki Ok, oikein ja voin aloittaa opiskelun! Jes, I did it! En osannut odottaa että aloittaisin opinnot nyt, heti viikon sisään siitä kun asia minulle selvisi. Kiireinen viikko se olikin, ja paljon tuli ravattua paikasta toiseen papereiden kanssa.