Päässäni pyörii liian monta ajastusta samaan aikaan. En osaa jaotella tai luokitella ajatuksiani, joten tässä tiistai-illan purkautumiseni:

• Ostosten palauttaminen. Espanjassa kuluttaja on oikein pilalle hemmoteltu ostosten palauttamisoikeuksien kanssa. Ikeassa voi palauttaa ostoksen 1 vuoden ajan ostopäivästä! Siis y-k-s-i vuosi. Käytetyn tuotteen (pakkaus avattu) arvo palautuu lahjakortilla. Jos tuotetta ei ole käyttänyt ja se on vielä paketissa, saa rahat takaisin. Zarassa on 30 päivän palautusoikeus – vaatteessa ei tarvitse edes olla hintalappua kiinni, myyjät katsovat koodin vaatteessa olevasta tuotelapusta. Tänään kävin palauttamassa ostoksen Leroy Merliniin (K-Rauta) ja palautusoikeutta oli 100 päivää. 
• Espanjan kielen pilkkujen oikeinkirjoitus. Tuntuu siltä, että minulla menee enemmän aikaa oppikirjojen tekstien sisäistämiseen näiden ihmeellisten pilkkusääntöjen kanssa. En niitä tunne, mutta en löydä niistä mitään logiikkaa. 
• Joka kerta kun opiskelen, mietin että mihin lähdin mukaan. Onko tämä minun juttu ollenkaan? Taisin olettaa jotain aivan muuta siitä, mitä ja minkälaista opiskelu on. Mutta halu onnistua on kova, motivaatiotakin löytyy. En anna periksi.
• Espanjalaisen kirjaston melu. Tänään eivät itse käyttäjät metelöineet, mutta kadulta kantautui melua sisälle. Joskus melun aiheuttaa ohikävelijä, joka puhuu vähän liian kovaa puhelimeen, toisinaan se on musiikkia täysillä soittava ohiajava auto. Tänään kyseessä oli noin 10 autoa, jotka tööttäilivät auton torviaan samaan aikaan muutaman minuutin ajan. 
• Nuha ja yskä. Flunssakausi ja se että tyttömme on aloittanut hoidossa käymisen ovat johtaneet meidät siihen, että yskitään vähän jokainen. 
• Poika <3 Hän huutaa, huutaa kovaa ja korvia särkee. Mutta viime päivinä en ole voinut välttää tätä tunnetta, rakkautta häntä kohtaan. Hän täytti 13 kuukautta muutama päivä sitten, ja jättää vauvan ominaisuuksiaan taakseen joka päivä. Leikkii erilailla, ymmärtää enemmän, haluaa oppia, käyttäytyy kuin pieni ihminen. Aaah, sanat eivät riitä.