Huomioita ”aikuisuudesta”

Heippa! 

Joulut on vietetty ja uusivuosi kohta edessä! Kyselin Instassa kirjoittaisinko ekana Balista vai Malediiveista ja äänet jakautui tasaisesti 1-1. Siispä päätin ottaa oikeuden omiin käsiini ja valita ekana käsittelyyn näistä jälkimmäisen. Kuitenkin kuvien palauttelussa pilvestä tulikin vähän haasteita, ja hommeli on vielä työn alla. 

Sillä välin vähän kuulumisia ja huomioita mitä oon itse tehnyt muutaman viimeisen vuoden aikana siitä, kuinka iän myötä ajatukset, mielenkiinnon kohteet ja tavat muuttuu. Lausahdus ”iän myötä” on aina sellainen, joka verrattaen nuoren ihmisen suusta kuultuna kaikkia naurattaa, mutta samaa tahtiahan se ikä karttuu niin nuorella kuin vanhalla, heh. 

(Ylläolevassa kuvassa silmäpussien lisäksi kanssani: Käpy, ei oma koira. :))

1. Kivennäisvesi ei olekaan pahaa

Lapsena oli suuri tragedia maistaa Vichyä, limun näköistä juomaa, joka ei maistunutkaan miltään. Sitruunavesi on myös hyvää ja sillä voisin lotrata vaikka päivittäin. Arjessa tällainen hifistely harvoin vaan käytännössä toteutuu. (Alla kuvassa tämän aamun aamupala, joka on juurikin kategoriaa ”hifistely”, omalla mittapuullani.)

2. Mukavuus tulee ennen tyyliä

Olen aina palellut aika herkästi ja jopa inhonnut talvea, kun on vaan niin vitsin kylmä toisinaan täällä Pohjolassa. Vielä joitakin vuosia sitten panttasin aina paksuinta talvitakkia niin pitkään, että on (varmaan jollain opitulla mittapuulla) tarpeeksi kovat pakkaset. Nykyään vetäisen paksuimman talvitakin päälle heti, kun siltä tuntuu. Vaikka nollakelillä. Valitsen ehdottomasti mieluummin hikoilun liiallisessa vaatemäärässä, kuin palelen liian vähissä vaatteissa. Parin viime viikon aikana lenkeillä on kulkenut päälläni kolmet pögät, useampi paita ja toppatakki ym. vermeet. Mulla on yksi ihana musta villakangastakki, jota käytän sitten kyllä menoissa, mihin on suotavaa pukeutua siistimmin. Täytyy myöntää, että joskus oon tunkenut sinne alle kevyt toppiksen. Talvikäyttöön hankittavien kenkien ostokriteeriksi on noussut myös vedenpitävyys ja lämpö/tila villasukille. Ei ole montaa epämiellyttävämpää pukeutumisprobleemaa kuin märät sukat, josta nuorena aivan turhan monesti kärsi. Toppahousut on muuten seuraavana ostoslistallani ja jossain vaiheessa joku hyvä ja mielellään pitkäikäinen talvitakki. (Alla kuvissa ko. villakangastakki, Marella. Vasemmassa kuvassa myös suurin violetti tukkakatastrofini viime keväältä, siitä kenties myöhemmin lisää. Kuvassa väri kyllä jo haalistunut ihan hyvin. Peiliselfiet ei taida olla myöskään parhaita blogi-kuvia, mutta tähän hätään ei löytynyt muuta, sorge.) 

3. Oudot lajit kuten hiihto kiinnostaa

Kyllä. Haluaisin kokeilla hiihtoa uudestaan! Viimeiset muistikuvat hiihdosta on ala-asteen liikuntatunneilta, kun tuo laji oli pakollinen paha. Oikeastaan ihan viimeisin muistikuva taitaa olla ihan hiihto”kisoista”, joihin lähdin kaverini mukana kylmiltään. Taitoluistelu onkin sitten toinen juttu. Sitä vuosia harrastaneena on jäänyt ainainen hinku jäälle. Muistan kun mietin 14-vuotiaana, että kyllä oon pöljä jos ikinä lopetan luistelun. Mutta niin se vaan menee, mieli muuttuu sen kuuluisan iän, tai kenties ehkä vain ajan, myötä. 😉 Hiihtoon palatakseni, pitäisi kyllä sukset sitten hommailla, mutta täytyy vielä vähän funtsia tätä, ennen kuin lähden monojen metsästykseen. Viime kesänä nimittäin podettiin hurjaa venekuumetta ja silloin tuntui ihan kärki-prioriteetilta hommata vene kenties jo ensi kesäksi, mutta nyt syksyn ja talven myötä tuo hinku on luonnollisesti laantunut hieman ja homma jää hautumaan vielä. Eikös se aikuisuus ole vähän sitä, että mieliteot itselleen sallii, ei niin että kaikkea toteuttaa, vaan niin, että terveesti itsensä ja muiden parhaaksi kunkin tilanteen toteutuksen harkitsee? Näin ajattelisin. (Alla kuva viime kevään luikkailuista ulkojäillä.)

4. Rahan käyttö

Edellisestä tullaankin sopivasti tähän kohtaan. Mä en ole koskaan ollut ihan kamalan tarkka rahasta siinä mielessä, että ostaisin esim. ruokakaupasta aina halvimman tuotteen. Olen kokenut, että niitä jonkun toisen mielestä hävittyä muutamaa euroa tärkeämpi on ollut ostosten tekemisen helppous ja  nopeus. Ja ihan way way way back vielä kotona asuessa aina kun oli rahaa, piti sillä ostaa myös vaatteita tai muuta kivaa, varmaan suurilta osin vain siksi että voi. Kännykän saldoraja piti myös kuluttaa tekstailemalla se umpeen kahdessa päivät ja loput 29 päivää kuukaudesta kärvisteltiinkin. Viisasta. Mutta joo, sieltä on noustu ja summa summarum, sisäinen hintavertailija on löytynyt ja näin kolmenkympin kynnyksellä totean napsivani itse sipulini valmiin sipulipussin sijasta. 

5. Ei määrä, vaan laatu

Aikanaan vaatteita tosiaan tuli ostettua melkein jokaisen muotivillityksen mukana, mutta nykyään oikeastaan varsin harvoin ja enimmäkseen jostain reissuista. Nuoruuden itse tarkoitukselliset shoppailureissut ne on historiaa vaan. Nykyään oivaa shoppailuaikaa on lounastauot duunissa, jolloin pyörin yleensä tekemässä tutkimusta kiinnostavista vaatekappaleista ja sitten saatan myöhemmin paremmalla ajalla käydä tekemässä sovitukset ja hankinnat. Pelkkää katselua, jonka on koen myös inspiroitumisena, on siis kuitenkin tosiaan n.90% tästä kokonaisuudesta. Harmillista shoppailussa on huti-ostokset ja niita pyrin visusti välttämään hyvällä kartoituksella ja välillä pitkällisilläkin pohdinnoilla. Dr. Martensit taitaa olla viimeisin hankintani ja sitä pohdin useamman kuukauden. Ja täytyy myös sanoa että olen kyllä ollut varsin tyytyväinen! Ei sitä vaan vanha ihminen jaksa hurjaa tavaramäärää ja ekassa pesussa nukkaantuvia neuleita. Heh. Ja täytyy vielä selvennykseksi todeta, että vaatekaappini ei ole pullollaan Guccin alustoppeja. 😀 Zara, Mango ym. ajavat mielestäni usein asiansa ns. perus-trikoissa. Siinä määrin missä laatuun panostaminen on mahdollista, teen mieluummin sen, kuin satsaan samalla rahalla viiteen vähemmän laadukkaseen ja kestävään, tai istuvaan vaatekappaleeseen. (Alla kuvassa ne Dr. Martensit, joskin hieman epäselvästi ja eloisa eteinen.)

Tässä vielä pari todettua juttua:

6. Aikaisena aamuna ja hätätilanteessa kahvin pystyy myös juoda mustana

7.Heijastin on must (Ao. kuva: ja se kerrospukeutuminen.)

8.Sotkun sietokyky laskee 

9.Ruokareseptejä ei noudata millilleen (Ao. kuvassa eilisillan kokkailu: pinaatti-pinjansiemenpaistos, rehtiä pakaste-seitiä ja tomaatti-mozzarellaa, jossa olisi ollut myös basilikaa, mikäli se ei olisi ollut kaupasta loppu.)

Miten muilla on, oletteko huomanneet elämässänne samanlaisia tai erilaisia ”aikuistumis”/kasvu-juttuja tai asioita, joiden huomaatte olevan ihan erilailla, kuin vaikka vähän tai ihan reilustikin nuorempana? Mun mielestä on mielenkiintoista pohtia ja huomata, enemmän ja vähemmän vakavasti, kuinka itse muuttuu ja mieli muuttuu, vaikka sitä on joskus ollut ihan toista mieltä, tai sitten vain tapojensa orjana toiminut tietyllä tavalla?