Vapaapäivän ajatuksia

Moikka!

Mä viettelen tänään vapaapäivää, joka tuli kyllä kieltämättä tarpeeseen. Tää alkuviikko on ollut jotenkin poikkeuksellisen raskaan tuntuinen. Oon miettinyt ja punninnut viime päivinä paljon sitä, mitä oikeasti haluan elämässäni tehdä ja mille antaa aikaa.

Mun silmin vallitsevassa ilmapiirissä on havaittavissa nykyään sellaista alkukantaisuuden juurille paluuta, jossa kannustetaan kovasti heittäytymään ja tekemään elämästä oman näköistä, rahasta ja elintasosta viis. Ja se on ihan hienoa.

Katsoin eilen hetken aikaa Netflixistä sellaisesta pariskunnasta kertovaa dokumenttia, jotka jättivät hyvät duuninsa Saksassa ja lähtivät kiertelemään Pohjois-Amerikkaa, vailla suunnitelmia tai tavoitteita. Sitä katsoessa heräsi ajatus siitä, osaisinko itse olla onnellinen ilman mitään velvotteita tai tavotteita. Mä rehellisesti luulen että en, ainakaan aluksi. Ja se on vähän pelottava ajatus.

Hyvinvointiyhteiskunnan etuuksia nauttivat ihmiset elää tänäpäivänä sellaisessa yltäkylläisyydessä ja jatkuvassa informaatiotulvassa, jossa autenttisuudelle ei jää tilaa. Puhelinriippuvuutta ei edes mielletä riippuvuudeksi, sanan alkuperäisessä negatiivis-sävytteisessä merkityksessään.

Luulenpa, että moni haaveilee elämästä, jossa voisi tehdä juuri sitä mitä milloinkin huvittaa. Antaa aikaa itselle tärkeille asioille ja läheisille. Kuitenkin niin, että katto pysyy pään päällä ja on ruokaa. Lauantain seitsemän oikein tuon kai kenelle tahansa mahdollistaisikin, ja vähän enemmän. Sitä odotellessa on kuitenkin ehkä järkevämpää pienin muutoksin tähdätä kultaiselle keskitielle.

Ihailen niitä, jotka rohkeasti hyppäävät tyhjän päälle ja lähtevät periksiantamattomasti tavoittelemaan unelmiaan, siis kai onnellisuutta. Mä en uskaltaisi. Siispä minulle ja teille muillekin, jotka haluaisitte enemmän aikaa merkityksellisille asioille: ei tarvitse uskaltaa hypätä tyhjän päälle. Eikä tehdä täyskäännöstä. Tarpeeksi kauan kun hakkaat päätä seinään väärässä työssä tai ihmissuhteissa -kyllä siihen seinään reikä jossain vaiheessa tulee. Ja sehän on hyvä! Ennen pitkää epämukavuus pakottaa muutoksiin.

Ennen reikää seinässä, voi yrittää tulla tietoiseksi ulkoisten odotusten vaikutuksesta omiin valintoihin ja sen jälkeen valita uudelleen. Vapaa-ajalla ei aina ei tarvitse olla tavoitettavissa. Aina ei tarvitse olla urheilemassa tai harrastamassa ja sopimassa tapaamisia. Joskus voi vain olla. Tai opetella sitä, kuten allekirjoittanut.

Tällaiset vapaapäivän ajatukset tänään kotipihalta. Nyt laskeudun ruohonjuuritasolle, kitkemään rikkaruohoja nimittäin. :)

Aurinkoa päivään!