BANGKOK

                                                                               ” I don`t need therapy,

                                                                          I just need to go to Thailand…”

20171101-P1010208.JPG

20171022-OI000012.JPG

Thailand was amazing!! Mun mieli ei oikein vieläkään ole tullut takaisin tuolta thaimaan lämmöstä ja havahdun vähän väliä uppoutuneista ajatuksistani ja isoon hymyyn nousevista suunpielistäni kun vain vähänkin muistelen tähän mennessä elämäni ehdottomasti parhainta lomamatkaani! Ensinnäkin Thaimaa oli erittäin kuuma, likainen ja täynnä kaikkea. Siis ihan kaikkea. Mutta se onkin juuri se, mikä tekee Thaimaasta jotenkin niin viehättävän. Ja sen mitä ennen matkaan lähtöä luin, varoitettiin pääkaupungin shokeraavasta hulinasta, sotkuisuudesta ja väen- sekä liikenteenpaljoudesta. Kaikki tuntui ensimmäisenä päivänä juurikin siltä kuin osasin lukemaltani ennustaa. Alkushokilta ja kulttuurieroilta ei mekään siis vältytty. Kaupunki oli aivan valtava, täynnä ihmisiä, skoottereita, tuk tukeja, takseja, kauppoja ja ravintoloita, katuja ja niitä reunustavia kojuja sekä keittiöitä. Pilvenpiirtäjät siinsivät jo kaukaa, mutta lähelle päästessä hiukankin sisemmillä kujilla näky oli hyvin likaista, köyhää sekä pahan tuoksuista.

20171022-OI000010.JPG

20171101-P1010332.JPG

Mutta voi kuulkaas, kuinka kauniiseen, kulttuuri rikkaaseen, mielenkiintoiseen, värikkääseen ja maukkaan hymyjen valtakuntaan sitä lopulta huomaakin päätyneensä. Ensimmäiset 6 päivää reissustamme vietimme jalat rakoilla ja silmät pyöreinä ihmetellen pääkaupungin hulinaa ja päivä päivältä rakastuimme enemmän thaimaan rikkaaseen kulttuuriin, ihmisiin, ruokaan ja ympäristöön. En sanoisi Bangkokia niinkään erityisen kauniiksi kaupungiksi, sillä rosoinen ja sotkuinen näky saattaa ensin järkyttää, mutta voin vakuuttaa, että jokainen joka sille suo enemmän kuin vain pari päivää, huomaa mitä kaikkea kaupungin sisälle kätkeytyykään. Mitä kaikkea me sitten tehtiin Bangkokissa? Päivällä leikittiin fiksuja turisteja, jotka kierteli mitä kauneimpia palatsi alueita, shoppailu paratiiseja ja suosittuja kaupunginosia kartta kädessä, hiki niskassa ehtiäkseen nähdä sen päivän suunnittelemat kohteet läpi. Kuuma, stressi, eksyminen, nälkä, väsymys ja ärtymys. No oli se fiksuna turistinakin leikkiminenkin hauskaa. Mutta kaikista hauskinta oli ehkä kuitenkin eksyä ihan vahingossa mielenkiintoisiin paikallisten asuinkortteleihin, hymyillä suupielensä kipeäksi asioidessaan paikallisten kanssa, maksaa ylinmääräistä tuk tuk kuskille, joka oli vain aivan liian ystävällinen ja kärsivällinen, syödä euron ruoka-annoksia kadulla, tanssia ja nauraa mahakippurassa aivan jäätävässä vesisateessa, ottaa perään vielä märempi kyyti skootterilla takaisin hotellille järjettömän liikenteen keskellä, tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin, hengailla munkkien asuinkortteleissa ja ihmetellä sitä rauhaa mikä siellä yhtäkkiä vallitsi, vilkutella söpöille armeijapojille, hymyillä ja nauraa taas, syödä toukkia, löytää täydelliset vintage farkut, hipsiä yöllä paljasvarpain lähikauppaan ja tanssia samalla afromusaa, syöttää aamunpikkutunneilla pikkuhiprakassa katukoiria, pelata koripalloa pienten lasten kanssa, ihmetellä ja hymyillä vain lisää ja lisää!

20171018-PA180569.JPG

20171101-P1010249.JPG

20171101-P1010148.JPG

20171101-P1010115.JPG

 

Bangkok jää ehdottomasti aivan huippuna ja rikkaana kokemuksena mun sydämeen. Naureskelinkin aina välillä, että kun tuntee itsensä vähän ehkä masentuneeksi suomen hiljaisuuden, mykkyyden ja niin hyvinvoivan yhteiskunnan keskellä, tulee vähäksi aikaa tänne köyhyyteen ja tunteekin itsensä yhtäkkiä taas niin hymyileväksi, sosiaaliseksi, energiseksi ja osaa laittaa arvonkin taas sille omalle hyvinvointiyhteiskunnalle. Tuota sosiaalisuutta, hymyä ja ystävällisyyttä sekä auttamista me vaan niin tarvittais enemmän tänne kotosuomeen! 6 päivää Bangkokissa oli loppujen lopuksi aivan sopiva aika viettää, ja nuin kovaan hulinaan tottumattomana oltiin ihan innoissamme, koska loppulomaksi oli tiedossa rannalla löhöilyä Thaimaan etelässä, eli Krabilla ja siitä saarikiertue mm. Phi Philtä. Saarilla en juurikaan somettanut taikka valokuvannut, mutta ajattelin silti jotain kirjoittaa ja julkaista sieltäkin. Itseäni en juurikaan kuvannut, koska todellisuushan oli se, että näytti suurimman osan ajasta hikiseltä, meikittömältä ja punaiselta perunalta, haha!

Tän matkan biisiksi tuli ehdottomasti tämä ihana simin biisi, joka tulee aina muistuttamaan mua bangkokin pimeistä kaduista.<3

https://www.youtube.com/watch?v=pp4quDG6PEE

Kulttuuri Matkat Suosittelen