Nyt ne faktat tiskiin (8.10.2017)

Mulla on oikeasti ihan hirveästi jo erinlaisia ideoita ja aiheita, mistä haluttais kirjoittaa, mutta pakkohan se on näin alkuvaiheessa pitää pikku esipuhe kirjoittajasta itsestään, eli minusta! Varautukaa, luulen että tästä tulee enemmänkin jonkilainen elämänstoori entä napakoiden faktojen lista, hahah

Mistähän mää aloittaisin…hmm..

Aikaisemmin ainakin mainitsin, että oon välillä melko oman polkuni kulkija. Tällä polulla meinaan nyt sitä, että kun saan jonkin idean tai jokin asia ei tunnukaan hyvälle, niin kauan ei mulla tarvi miettiä päätöksen teossa. Esimerkiksi tällä viittaan vaikkapa lukio aikaan, kun jo puolen vuoden kuluttua koin että lukio on mulle vain pelkkää perseen puuduttamista, eikä mulla riittänyt motivaatiota taikka kiinnostusta suurimmasta osasta aineita kohtaan. Niinpä sitten marssin ulos ja näytin lukiolle takapuolta. Enkä oo kyllä hetkeäkään katunut, haha! Ja elkää nyt ymmärtäkö väärin, koska oikeasti isot respectit lukion käyneille, mutta mulla ei vaan nuppi jaksanu sitä hommaa.

Oon siis aina pyrkinyt tämän jälkeen kuuntelemaan itseäni ja mennä just sitä omaa polkua taikka polun haaraa kohti kuuntelematta ympäristöä tai muita meille annettuja illuusioita. En oikeastaan vieläkään tiedä mihin haluaisin tarkalleen kouluttautua, enkä usko että koulut pitäisi aina käydä just sillon kun on vielä nuori. Mitä enemmän mun polussa on haaroja entä sitä ns. kultaista keskitietä, sitä rikkaammaksi mää mun polun koen. Mutta ainakin tähän asti mulla on ollut ihan sairaan hauskaa ja mitä kaikkea oisinkaan missannut jos oisin vielä lukiossa!

Lukiossa mulle valaistui melko selkeästi, että sellainen luova työskentely ja ns.käytännön hommat on enemmän se mun juttu ja niissä maltan jopa pysyä edes hetken keskittyneenä, haha! Itsepäisenä 16-vuotiaana hommasin itselleni jo ekan kämpän ja sinnikkäänä moppasin tunkkaisia rappuja useat kuukaudet. (Oli kyllä ihan parasta aikaa tuo yksin asuminen, ah! ) Parin viikon portugalin reissun jälkeen viime syksynä muhun iski sitten ihan valtava maailmankaipuu ja heti tän reissun jälkeen nakkasin kämpän veks ja hommasin itselleni aupair perheen! Tän kevään vietinkin sitten Italiassa aupparina ollen, ja oli kyllä kasvattavimmista kokemuksista ikinä! Oikeastaan oon kirjoittanutkin mun aupparikokemuksia ylös, niitä vielä kuitenkaan julkaisematta, mutta varmaan tässä myöhemmin sitten. 🙂

Oon siis tosi luova persoona, niinkuin useasti jo mainitsinkin, eli muoti, pukeutuminen, musiikki valokuvaaminen, taiteet, ruoan laitto, jii än ee on mulle ollut aina tosi tärkeitä, ja pikkutytöstä asti oon rampannut piano tunneilla ja taidepiireissä. Ehkä se semmonen varsinainen kiinnostus muotiin ja valokuvaamiseen on tullut vasta tämän vuoden aikana ja jotenkin koin Italiassa ollessani jonkun muodin ja pukeutumisen vau!- elämyksen. Vielä on oma tyyli kyllä vähän hukassa, mutta niinhän se kuuluu vähän ollakkin! :D

Mulle on monesti sanottu, että elän vähän pää aina pilvissä eli unelmissa, mikä kyllä pitää ihan paikkaansa. Oon oikeasti tosi kova haaveilemaan ja inspiroidun välillä ihan sairaana, kun saan jonkun idean, että vauuu mää haluan tehä sitten näin ja näin ja näin kun oon siellä taikka sitten täällä. Äiti saa välillä olla ihan sydän syrjällä mun tempauksista, mutta paras ois tottua, hahah. Nytkin mun yks haaveista on toteutumassa, koska ensi viikon perjantaina olis lähtö kahden viikon reissuun Thaimaaseen yhden ystäväni kanssa! Niin siistiä!

Tällä hetkellä asustelen Oulussa, jossa oon siis koko lyhyen elämäni asunutkin. Vanhempani ovat eronneet, ja asun vuorottain jomman kumman luona, mutta enimmäkseen äidillä. Kesästä asti olen tehnyt töitä ihan rahaa kerätäkseni. Tarkotuksena ois kuitenkin etsiä itselleni työ- tai oppisopimus paikka pääkaupunkiseudulta, minne haluaisin ihan hirveästi päästä muuttamaan!

 

Tästä tuli nyt tämmöinen pikku elämäntila päivitys, mutta eiköhän tämä näin ihan alkuun riitä! :D