BANGKOK

                                                                               ” I don`t need therapy,

                                                                          I just need to go to Thailand…”

20171101-P1010208.JPG

20171022-OI000012.JPG

Thailand was amazing!! Mun mieli ei oikein vieläkään ole tullut takaisin tuolta thaimaan lämmöstä ja havahdun vähän väliä uppoutuneista ajatuksistani ja isoon hymyyn nousevista suunpielistäni kun vain vähänkin muistelen tähän mennessä elämäni ehdottomasti parhainta lomamatkaani! Ensinnäkin Thaimaa oli erittäin kuuma, likainen ja täynnä kaikkea. Siis ihan kaikkea. Mutta se onkin juuri se, mikä tekee Thaimaasta jotenkin niin viehättävän. Ja sen mitä ennen matkaan lähtöä luin, varoitettiin pääkaupungin shokeraavasta hulinasta, sotkuisuudesta ja väen- sekä liikenteenpaljoudesta. Kaikki tuntui ensimmäisenä päivänä juurikin siltä kuin osasin lukemaltani ennustaa. Alkushokilta ja kulttuurieroilta ei mekään siis vältytty. Kaupunki oli aivan valtava, täynnä ihmisiä, skoottereita, tuk tukeja, takseja, kauppoja ja ravintoloita, katuja ja niitä reunustavia kojuja sekä keittiöitä. Pilvenpiirtäjät siinsivät jo kaukaa, mutta lähelle päästessä hiukankin sisemmillä kujilla näky oli hyvin likaista, köyhää sekä pahan tuoksuista.

20171022-OI000010.JPG

20171101-P1010332.JPG

Mutta voi kuulkaas, kuinka kauniiseen, kulttuuri rikkaaseen, mielenkiintoiseen, värikkääseen ja maukkaan hymyjen valtakuntaan sitä lopulta huomaakin päätyneensä. Ensimmäiset 6 päivää reissustamme vietimme jalat rakoilla ja silmät pyöreinä ihmetellen pääkaupungin hulinaa ja päivä päivältä rakastuimme enemmän thaimaan rikkaaseen kulttuuriin, ihmisiin, ruokaan ja ympäristöön. En sanoisi Bangkokia niinkään erityisen kauniiksi kaupungiksi, sillä rosoinen ja sotkuinen näky saattaa ensin järkyttää, mutta voin vakuuttaa, että jokainen joka sille suo enemmän kuin vain pari päivää, huomaa mitä kaikkea kaupungin sisälle kätkeytyykään. Mitä kaikkea me sitten tehtiin Bangkokissa? Päivällä leikittiin fiksuja turisteja, jotka kierteli mitä kauneimpia palatsi alueita, shoppailu paratiiseja ja suosittuja kaupunginosia kartta kädessä, hiki niskassa ehtiäkseen nähdä sen päivän suunnittelemat kohteet läpi. Kuuma, stressi, eksyminen, nälkä, väsymys ja ärtymys. No oli se fiksuna turistinakin leikkiminenkin hauskaa. Mutta kaikista hauskinta oli ehkä kuitenkin eksyä ihan vahingossa mielenkiintoisiin paikallisten asuinkortteleihin, hymyillä suupielensä kipeäksi asioidessaan paikallisten kanssa, maksaa ylinmääräistä tuk tuk kuskille, joka oli vain aivan liian ystävällinen ja kärsivällinen, syödä euron ruoka-annoksia kadulla, tanssia ja nauraa mahakippurassa aivan jäätävässä vesisateessa, ottaa perään vielä märempi kyyti skootterilla takaisin hotellille järjettömän liikenteen keskellä, tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin, hengailla munkkien asuinkortteleissa ja ihmetellä sitä rauhaa mikä siellä yhtäkkiä vallitsi, vilkutella söpöille armeijapojille, hymyillä ja nauraa taas, syödä toukkia, löytää täydelliset vintage farkut, hipsiä yöllä paljasvarpain lähikauppaan ja tanssia samalla afromusaa, syöttää aamunpikkutunneilla pikkuhiprakassa katukoiria, pelata koripalloa pienten lasten kanssa, ihmetellä ja hymyillä vain lisää ja lisää!

20171018-PA180569.JPG

20171101-P1010249.JPG

20171101-P1010148.JPG

20171101-P1010115.JPG

 

Bangkok jää ehdottomasti aivan huippuna ja rikkaana kokemuksena mun sydämeen. Naureskelinkin aina välillä, että kun tuntee itsensä vähän ehkä masentuneeksi suomen hiljaisuuden, mykkyyden ja niin hyvinvoivan yhteiskunnan keskellä, tulee vähäksi aikaa tänne köyhyyteen ja tunteekin itsensä yhtäkkiä taas niin hymyileväksi, sosiaaliseksi, energiseksi ja osaa laittaa arvonkin taas sille omalle hyvinvointiyhteiskunnalle. Tuota sosiaalisuutta, hymyä ja ystävällisyyttä sekä auttamista me vaan niin tarvittais enemmän tänne kotosuomeen! 6 päivää Bangkokissa oli loppujen lopuksi aivan sopiva aika viettää, ja nuin kovaan hulinaan tottumattomana oltiin ihan innoissamme, koska loppulomaksi oli tiedossa rannalla löhöilyä Thaimaan etelässä, eli Krabilla ja siitä saarikiertue mm. Phi Philtä. Saarilla en juurikaan somettanut taikka valokuvannut, mutta ajattelin silti jotain kirjoittaa ja julkaista sieltäkin. Itseäni en juurikaan kuvannut, koska todellisuushan oli se, että näytti suurimman osan ajasta hikiseltä, meikittömältä ja punaiselta perunalta, haha!

Tän matkan biisiksi tuli ehdottomasti tämä ihana simin biisi, joka tulee aina muistuttamaan mua bangkokin pimeistä kaduista.<3

https://www.youtube.com/watch?v=pp4quDG6PEE

Kulttuuri Matkat Suosittelen

Nyt ne faktat tiskiin (8.10.2017)

Mulla on oikeasti ihan hirveästi jo erinlaisia ideoita ja aiheita, mistä haluttais kirjoittaa, mutta pakkohan se on näin alkuvaiheessa pitää pikku esipuhe kirjoittajasta itsestään, eli minusta! Varautukaa, luulen että tästä tulee enemmänkin jonkilainen elämänstoori entä napakoiden faktojen lista, hahah

Mistähän mää aloittaisin…hmm..

Aikaisemmin ainakin mainitsin, että oon välillä melko oman polkuni kulkija. Tällä polulla meinaan nyt sitä, että kun saan jonkin idean tai jokin asia ei tunnukaan hyvälle, niin kauan ei mulla tarvi miettiä päätöksen teossa. Esimerkiksi tällä viittaan vaikkapa lukio aikaan, kun jo puolen vuoden kuluttua koin että lukio on mulle vain pelkkää perseen puuduttamista, eikä mulla riittänyt motivaatiota taikka kiinnostusta suurimmasta osasta aineita kohtaan. Niinpä sitten marssin ulos ja näytin lukiolle takapuolta. Enkä oo kyllä hetkeäkään katunut, haha! Ja elkää nyt ymmärtäkö väärin, koska oikeasti isot respectit lukion käyneille, mutta mulla ei vaan nuppi jaksanu sitä hommaa.

Oon siis aina pyrkinyt tämän jälkeen kuuntelemaan itseäni ja mennä just sitä omaa polkua taikka polun haaraa kohti kuuntelematta ympäristöä tai muita meille annettuja illuusioita. En oikeastaan vieläkään tiedä mihin haluaisin tarkalleen kouluttautua, enkä usko että koulut pitäisi aina käydä just sillon kun on vielä nuori. Mitä enemmän mun polussa on haaroja entä sitä ns. kultaista keskitietä, sitä rikkaammaksi mää mun polun koen. Mutta ainakin tähän asti mulla on ollut ihan sairaan hauskaa ja mitä kaikkea oisinkaan missannut jos oisin vielä lukiossa!

Lukiossa mulle valaistui melko selkeästi, että sellainen luova työskentely ja ns.käytännön hommat on enemmän se mun juttu ja niissä maltan jopa pysyä edes hetken keskittyneenä, haha! Itsepäisenä 16-vuotiaana hommasin itselleni jo ekan kämpän ja sinnikkäänä moppasin tunkkaisia rappuja useat kuukaudet. (Oli kyllä ihan parasta aikaa tuo yksin asuminen, ah! ) Parin viikon portugalin reissun jälkeen viime syksynä muhun iski sitten ihan valtava maailmankaipuu ja heti tän reissun jälkeen nakkasin kämpän veks ja hommasin itselleni aupair perheen! Tän kevään vietinkin sitten Italiassa aupparina ollen, ja oli kyllä kasvattavimmista kokemuksista ikinä! Oikeastaan oon kirjoittanutkin mun aupparikokemuksia ylös, niitä vielä kuitenkaan julkaisematta, mutta varmaan tässä myöhemmin sitten. 🙂

20171005-20170703-IMG-20170703-WA0060.JPG

Oon siis tosi luova persoona, niinkuin useasti jo mainitsinkin, eli muoti, pukeutuminen, musiikki valokuvaaminen, taiteet, ruoan laitto, jii än ee on mulle ollut aina tosi tärkeitä, ja pikkutytöstä asti oon rampannut piano tunneilla ja taidepiireissä. Ehkä se semmonen varsinainen kiinnostus muotiin ja valokuvaamiseen on tullut vasta tämän vuoden aikana ja jotenkin koin Italiassa ollessani jonkun muodin ja pukeutumisen vau!- elämyksen. Vielä on oma tyyli kyllä vähän hukassa, mutta niinhän se kuuluu vähän ollakkin! 😀

Mulle on monesti sanottu, että elän vähän pää aina pilvissä eli unelmissa, mikä kyllä pitää ihan paikkaansa. Oon oikeasti tosi kova haaveilemaan ja inspiroidun välillä ihan sairaana, kun saan jonkun idean, että vauuu mää haluan tehä sitten näin ja näin ja näin kun oon siellä taikka sitten täällä. Äiti saa välillä olla ihan sydän syrjällä mun tempauksista, mutta paras ois tottua, hahah. Nytkin mun yks haaveista on toteutumassa, koska ensi viikon perjantaina olis lähtö kahden viikon reissuun Thaimaaseen yhden ystäväni kanssa! Niin siistiä!

Tällä hetkellä asustelen Oulussa, jossa oon siis koko lyhyen elämäni asunutkin. Vanhempani ovat eronneet, ja asun vuorottain jomman kumman luona, mutta enimmäkseen äidillä. Kesästä asti olen tehnyt töitä ihan rahaa kerätäkseni. Tarkotuksena ois kuitenkin etsiä itselleni työ- tai oppisopimus paikka pääkaupunkiseudulta, minne haluaisin ihan hirveästi päästä muuttamaan!

20171005-20170703-IMG-20170703-WA0061.JPG

 

Tästä tuli nyt tämmöinen pikku elämäntila päivitys, mutta eiköhän tämä näin ihan alkuun riitä! 😀

Muoti Oma elämä Päivän tyyli