Lenkki runollisessa aamupöhnässä

Kolmannen torkun jälkeen oli jo vähän kiire. Sitä mietti, että lähteekö nyt sittenkään lenkille, vai kääntäisikö vain kylkeä, kun aikaakin olisi enää puolisen tuntia. Vai aloittaisiko jo pari työmeiliä. Tai astianpesukoneenkin voisi tyhjentää alta pois.

Kampesi kuitenkin itsensä ylös, ulos ja hölkäten rantaan.

 

Ja rannassa taivas ja meri olivatkin päättäneet, että tänään se ei kuulu kenellekään muulle, missä heistä toinen alkaa ja missä toinen loppuu. 
 

Meri oli rauhassa, vähän niin kuin lamaantuneena siitä, että kesä on mennyttä taas hetkeksi.

 

 

Ja sitten tuo sumu, joka tuntui yrittävän sanoa, että joskus ei tarvitse nähdä niin kauas.

 

 

 

Kyllähän se sitten hälveni hiljalleen, niin kuin sumut yleensä. Merikin kyllästyi matkimaan taivasta ja alkoi väreillä.

 

 

Kun lähdin töihin, olikin jo pilvistä. Luonto vaan piipahti kertomassa, että torkuttaminen ei kannata.

Anni