AnniFitness-festivaali: Pomppufiiliksiä ja kolmen ruokalajin apesavotta

Tämä postaus on raportti eeppisestä yllärifestivaalipäivästä, johon otti osaa ihana porukka mun parhaita kavereita. Silloin kun minä järjestän festarit, siihen liittyy myös sporttailua, jotta voin blogata aiheesta hyvällä omallatunnolla.

Kaikki lähti siitä, kun voitin Ravintola Savotan Facebook-kilpailusta kymmenen hengen aterian. Miten se sitten liittyy urheiluun? No sillä lailla, että saatuaan kutsun ilmaiselle aterialle eivät asianomaiset kehtaa kieltäytyä pikku sporttiosuudesta sitä ennen. Käskin ottaa jumppavaatteet mukaan ja tapaamaan minut rautatieasemalla. Tässä vaiheessa ei kukaan (miestä lukuun ottamatta) tiennyt, mihin ollaan matkalla.

ETAPPI NRO 1) POMPPUFIILIKSIÄ
Trampoliineja! Trampoliineja seinillä! Koripalloa trampoliinilla! Polttopalloa trampoliineilla! Gladiaattoriurheilua vaahtomuovimontun yllä! JEAH!! Lämmin suositus Helsingin Valimon Rush-trampoliinipuistosta. Siinäpä loistava osoitus siitä, että hikoillessa voi olla ihan älyttömän hauskaa.

 

Tästä asettelusta voisi päätellä, että tuli komea kori! No ei tullut. Jotain vikaa oli tuossa renkaassa.

 

Kuvan ottajan jalat ovat kuvan ottamisen hetkellä noin metrin trampoliinin pinnasta, ja me muut istumme orrella! Pitkään tähdättiin, että saatiin kaikki osumaan pomppuselfieen, siitä kuvan lievä utuisuus.

 

Turvauduin tässä vaahtomuovigladiaattorikisassa aika agressiiviseen strategiaan: Juoksin pötkylöineni päivineni vastustajaa päin.

 

Näinhän siinä sitten kävi. Laji on siitä hieno, että häviäminen (eli montussa äheltäminen) oli sekin tosi hauskaa!

 

Iso säikäytyskin mahtui matkaan, kun yksi meistä gladiaattoreista muljautti pomppiessaan olkapäänsä sijoiltaan. Rushin henkilökunnan valmius toimia tapaturmatilanteissa teki suuren vaikutuksen: jo meitä kaikista lähin työntekijä oli täysin tilanteen tasalla ja tiesi täsmälleen, kuinka toimia. Potilas ohjattiin lepäämään, kädelle kärrättiin jäitä ja ohjeistettiin kokeilemaan, meneekö nivel paikoilleen omin avuin. Kun todettiin, että ei mene, surautti ambulanssi paikalle ja laittoi olkapään paikoilleen käden käänteessä (tajusitteko, käden käänteessä, hehee!). Soturi ei enää pomppinut, mutta tuli kanssamme syömään ja voi olosuhteisiin nähden aika hyvin loppuillan. Loukkaantunut vieläpä sai henkilökunnalta ilmaislipun seuraavaa käyntiä varten. Papukaijamerkki Rushin väelle erinomaisesta palvelusta ja skarppiudesta turvallisuusasioissa.

 

ETAPPI 2) KOLMEN RUOKALAJIN APESAVOTTA
Ravintola Savotta on mahtava Suomi-teemainen ravintola Senaatintorin laidalla. Ovella soi haitarimusiikki ja sisällä tunnelma oli kuin mummolassa – seinällä ryijy, huoneen laidalla kakluuniuuni, lautaset keskenään erilaisia retro-design-aarteita ja tarjoilijoilla pitsiessut. (Kyllä, minun mummolan tarjoilijoilla on pitsiessut, senkin saivartelijat.)

Meitä hemmoteltiin Savotan Tukkipojan menulla. Henkilökunta oli ihanan rempseää ja ruoka oikein kotoisaa ja maukasta muikkukukkoineen, lammaspaisteineen ja mustikkapiirakkoineen. Erityiskiitoksen ravintola ansaitsee seurueemme erityisruokavalioiden – joita oli vegaanista gluteenittomaan ja muutama siltä väliltä – huomioon ottamisesta tyylikkäästi. Savottaan pitää tuoda seuraavat ulkomaanvieraat syömään, ehdottomasti!
 

 

 

Alkumaljojen takana siintää Tuomiokirkko (kuvasta kreditit Jennylle! Jenny onnistui jopa rajaamaan ikkunaa vasten seisoneen harvahiuksisen turistin pois!). Keskimmäisessä kuvassa jo syödyt alkupalat (vielä on tässä blogielämäntavassa opettelemista – en nimittäin muistanut kuvata alkupaloja etukäteen); punajuurilohta, silliä, sienisalaattia, karjalanpiirakoita, muikkukukkoa ja graavattua haukea. Ainakin. Pääruokaa en muistanut kuvata lainkaan, mutta jälkiruoalla sentään skarppasin: kolmannessa kuvassa viherherukkajälkiruokaviiniä ja jumalaista mustikkapiirakkaa.

 

Vaikka vähän yritin olla tekemättä asiasta suurempaa numeroa, ei vierailta jäänyt huomaamatta, että festaripäivä oli samalla viikolla mun synttäreiden kanssa. Aivan sattumalta ja mun suureksi yllätykseksi Savotassa oli käynnissä Vuoden blogi -kilpailun palkintogaala, jossa voitin Vuoden parhaan blogin palkinnon neljässä eri kategoriassa! Voitteko uskoa! Enkä edes tiennyt olleeni ehdolla! Yritän pyytää kilpailuorganisaatiolta vielä jotkut viralliset tunnukset voitoista, että saan ne tuonne sivupalkkiin kestoleuhotukseen.
 

 

Lisäksi kortissa oli ihana Pauli Kohelon runo:

Aseta rima korkealle.
Pyri henkisyyteen.
Pääset jos yrität.
Olet jo puolivälissä.
Pidemmällä kuin Suhosen Kalervo.
Muista, että Kalervo ei ole oikea mittari.
Voit asettaa riman myös matalalle,
ja kun menet sen alta, katso, ettei mahasi ota kiinni.
Noin, varovasti, taiten.
No niin. Taas se vyön solki otti kiinni.
Eikö tästä puhuttu jo kerran.

Pauli Kohelo

 

Miten hyvin voivat ystävät ymmärtää toisen sielunelämää? Täydellisesti, näköjään.

Kiitos upealle festariväelle ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille,

Anni